Toinen päivä - perjantai 9.3.

Aamu Barbadoksen noin 100 000 asukkaan pääkaupungissa Bridgetownissa alkoi hieman harmaana mutta valoisana. Heräsin kuudelta ja satuin vilkaisemaan hyttini ikkunasta ulos. Horisontista lipui hiljalleen suunnattoman kokoinen risteilyalus. Se kiinnittyi laivamme jatkoksi risteilysataman pitkään laituriin ja sai Kristina Katarinan näyttämään rinnallaan lähinnä soutuveneeltä. En lakkaa ihmettelemästä, miten tuollaisia jättiläisiä kyetään rakentamaan, mutta siinä se seisoi mahtavana ja ylväänä keula pystyssä kuin kuninkaallisella ikään. Laivan nimi oli Ventura, ja pikaisen laskuni mukaan siinä oli viitisentoista kantta. Laiva oli järjettömän suuri. Tunnin kuluttua sen perään ankkuroi Caribbean Princess -risteilyalus. Se oli samaa kokoluokkaa Venturan kanssa ja siis uskomattoman valtava. Aloin jo tuntea itseni ja laivamme kääpiöksi näiden titaanien keskellä.

Bridgetown, Barbados

Vajaan 300 000 asukkaan Barbados on Karibian alueen yksi suosituimmista risteilykohteista. Saarivaltio kuuluu saariryhmään, joka on saanut nimekseen Pienet Antillit. Saaren eurooppalainen historia alkaa vuodesta 1536, jolloin portugalilaiset vierailivat alueella. Varsinainen ensimmäinen siirtokunta perustettiin vasta noin sata vuotta myöhemmin, kun kapteeni John Powell julisti saaren Englannille kuuluvaksi. Barbadoksen pääelinkeinoksi ja menestyksekkääksi vientituotteeksi muodostui sokeriruoko. Karibian alueen asuttaneet eurooppalaiset tuottivat sokeriplantaaseille halpatyövoimaksi Afrikasta joukoittain orjia, jotka viime kädessä ovat olleet seudun taloudellisen kukoistuksen perusta. Orjuus päättyi virallisesti vuonna 1834.

Aamupäiväretki

Risteilyhintaan sisältynyt meriaamiainen Buffet Polaris -ravintolan noutopöydästä oli runsas ja maittava sekä tietysti täyttävä. Naapuripöydässä joku huudahti: "On tämä juhlaa!" Kyllähän tällä risteilyllä muutaman viikon saikin kokea rikkaiden ja kuuluisien elämäntyyliä pienimuotoisen luksuksen ja palvelun keskellä. Syödessäni aamiaista alkoi aurinkokin paistaa koko komeudessaan noin kahdeksan aikoihin ja luvassa oli kuuma päivä. Päivän ohjelmaksi olin varannut Barbadoksen helmet -aamupäiväretken. Pienet retkibussit odottivat laivan vieressä, ja ulkona oli 28 astetta lämmintä. Lomamatkani ensimmäinen retki alkoi yhdeksältä suunnaten kohti sisämaata. Ajoimme läpi pienten kylien, joille olivat tyypillisiä karibialaiseen kulttuuriin kuuluvat omaperäisen värikkäästi maalatut talot.

Kolmen ja puolen tunnin retkellä tutustuimme kolmeen kohteeseen. Ensimmäinen pysähdys vei retkueemme sokeriplantaasille. Sunbury House oli museoksi entisöity kartanorakennus, jossa saattoi aistia menneiden aikojen elämää muutaman sadan vuoden takaa. Museokierroksen jälkeen saimme rommipunssimaistiaiset kartanorakennuksen taakse pystytetyssä ravintolassa. Rommi kuuluu olennaisena osana Karibialle, joten tämä maistiaiskierros ei suinkaan jäänyt viimeiseksi. Tarjolla oli myös alkoholiton vaihtoehto eli hedelmämehu ilman rommia. Plantaasin jälkeen jatkoimme matkaa upeiden näköalojen siivittämänä kohti pientä kylää. Espanjalaiset Kristoffer Kolumbuksen johdolla valtasivat aikoinaan 1500-luvun taitteessa Karibian saaria alkuperäisasukkailtaan ja toivat saarille samalla eurooppalaista kulttuuria aina uskontoa myöten. Katolinen kirkko on yhä kaikkien näiden vuosisatojen jälkeen tärkeä osa karibialaista nykyelämää ja kirkon läsnäolo näkyy lukemattomina kirkkorakennuksina, joita on noussut lähes jokaiseen kylään.

Seuraava pysähdyskohteemme oli St. John’sin kivikirkko upealla paikalla kylän korkeimmalla kukkulalla. Kirkon takana olleelta hautausmaalta oli hienot näköalat Barbadoksen vehreään maisemaan ja sieltä sai erinomaisia valokuvia. Lisää vihreyttä ja ennen kaikkea kukkaloistoa oli luvassa saaren keskiosassa sijainneessa Orchid World -orkideapuutarhassa, jossa saimme ihailla satoja värikkäitä orkideoita. Sana orkidea juontaa juurensa kreikan kielen sanasta órkhis, joka sananmukaisesti tarkoittaa miehen kiveksiä. Orkideakukan lehtien ulkomuoto nimittäin muistuttaa erehdyttävästi testikkelejä, joten viherkasvi on aikojen alussa nimetty tämän ulkoasullisen seikan mukaan. Kolmen ja puolien tunnin aamupäiväretkemme päättyi saaren läpiajoon takaisin Bridgetowniin. Matkalla näimme taas Barbadoksen luontoa sekä kyläpahasen toisensa jälkeen. Verkkainen ja ehkä vähän huoletonkin elämäntapa leimasi kaikkea. Rakennukset eivät olleet enää niin teräkunnossa kuin aikoinaan valmistuttuaan, ja osa rakennustyömaista oli jäänyt keskeneräisiksi. Täällä ei kiireiselle länsimaiselle elämäntavalle tutusta stressistä ollut tietoakaan.