Ison-Britannian parlamenttitalo tuhoutui tulipalossa täysin vuonna 1834, ja tuhannet lontoolaiset olivat todistamassa murhenäytelmää. Seuraavana vuonna nimitettiin komissio organisoimaan uuden rakennuksen suunnittelukilpailua. Rakennuksen tuli olla tyyliltään goottilainen tai Elisabethin ajalle tyypillinen, ja 97 kilpailuun lähetetyistä piirustuksista valittiin se, jossa oli kellotorni. Tästä kellotornista tulisi myöhemmin yksi maailman tunnetuimmista ja rakastetuimmista maamerkeistä samoin kuin sen huipulla olevien valtavien kellojen melodiasta. Kellotorni, jota tuttavallisemmin kutsutaan nimellä Big Ben, on määrätietoisesti mitannut ajan kulua myös muille kansoille ympäri maailmaa, ja se on ollut korvinkuultava vapauden hengen muistuttaja.

Voitokkaat piirustukset teki aikansa merkittävimpiin arkkitehteihin lukeutunut Charles Barry (1795-1860). Hallinnolliset esteet kuitenkin viivästyttivät rakentamista useilla vuosilla ennen kuin rakennus ja sen tunnettu kellotorni valmistuivat. Toisessa, vain muutamille kilpailijoille suunnatussa kilpailussa oli tarkoitus päättää, kuka suunnittelisi ja rakentaisi Westminsterin suuren kellon. Tiukat vaatimukset johtivat suuriin erimielisyyksiin ja kellon suunnitteli lopulta amatööri Edmund Beckett Denison (1787-1874). Kellon valmistaminen annettiin erittäin arvostetulle kellomestarille E. J. Dentille (1790-1853), joka kuitenkin kuoli ennen kuin kello valmistui. Työn vei päätökseen hänen poikansa vuonna 1854.