Kunkin neljän kellotaulun halkaisija on seitsemän metriä ja ne on valmistettu 312 yksittäisestä lasipalasesta. Tykkimetallista valmistetut tuntiviisarit ovat 2,7 metriä pitkiä ja painavat kukin 300 kiloa. Kuparista tehdyt minuuttiviisarit ovat 4,2 metriä pitkiä ja painavat kukin 100 kiloa. Kelloseppien suosiman epätavallisen roomalaisen numeron IIII sijaan kellotaulussa käytetään numeroa IV. Jokaisen kellotaulun alla on fraktuuralla kirjoitettu latinankielinen kaiverrus - Oi Herra, suojele kuningatartamme Victoria Ensimmäistä. Vuoteen 1906 asti kellotaulu valaistiin öisin kaasuvalolla. Nykyään kelloa valaistaan taulun takaa erityisillä sähköenergiaa säästävillä loistelampuilla.

Vuonna 1980 tornin kivipäällysteestä poistettiin vuosikymmenten aikana kerääntynyt kaupunkinoki ja -lika. Nyt kellotorni seisoo yhtä kirkkaana ja puhtaana kuin silloin, kun se valmistui. Tornia on kohdannut vuosien saatossa muutama onnettomuus. Näistä pahin sattui 1976, kun metalliaisa katkesi ja kellomekanismi oli kirjaimellisesti vähällä hajota. Laajojen korjausten jälkeen se julistettiin korjatuksi ja valmiiksi palvelemaan jälleen useita vuosia. Uusia ja edistyksellisempiä kelloja kehitetään koko ajan, mutta säilyttääkö Westminsterin kello paikkansa - kenties - maailman tunnetuimpana ajannäyttäjänä? Vain aika näyttää, mutta Big Ben ja Westminsterin kellotorni säilyttävät epäilemättä suosionsa vielä useiden sukupolvien ajan.