Big Ben - osa 2

Kellotornin rakentamisessa käytettiin eri kivilaatuja, jotka tuotiin Yorkshiresta, Cronwallista ja Ranskan Caenista. Torni saavutti valmistuttuaan 95,7 metrin korkeuden. Kellotapuliin johtaa 334 askelman portaat, jotka jatkuvat vielä 59 askelmalla aina aivan huipulla olevaan lyhtyyn saakka. Lyhdyssä loistaa valo (joka tunnetaan nimellä Ayrton Light) aina, kun parlamentti työskentelee pimeyden laskettua. Kolmannessa kerroksessa matkalla tornin huipulle sijaitsee vankityrmä, jota käytettiin viimeksi vuonna 1880. Sinne voidaan teljetä istunnossa huonosti käyttäytyvä ylä- tai alahuoneen jäsen.

Big Ben -kellotaulu
Kuva
Kit Logan

Ensimmäinen suurista kelloista valettiin Stockton-on-Teessä vuonna 1856 ja kuljetettiin Lontooseen junalla ja meritse. Koska torni ei ollut vielä tuolloin valmis, se ripustettiin läheiseen hirttopuuhun, jossa sitä testattiin joka päivä. Lokakuussa 1857 kelloon ilmestyi halkeama, jonka seurauksena se piti romuttaa ja valaa uudelleen, tällä kertaa Whitechapelissa Lontoon East-Endissä. Hieman yli vuotta myöhemmin uusi kello hilattiin hitaasti ja huolellisesti ylös tornissa sijaitsevalle aisalle, jossa sitä soitettiin lontoolaisille ensimmäisen kerran heinäkuussa 1859. Mutta jo syyskuussa myös tämä kello halkesi. Kellovasaran painoa vähennettiin ja kelloa käännettiin siten, että vasara löi sitä eri kohtaan. Kelloon tehtiin pieni aukko, jolla estettiin halkeamaa leviämästä.

Big Ben -nimen on arvioitu juontavan juurensa Sir Benjamin Hallin (1802-1867) nimestä, miehestä, joka tuolloin oli työnjohtajana. Torni on voinut saada nimensä myös Benjamin Cauntin (1815-1861), tuon ajan kuuluisan ja palkitun nyrkkeilijän mukaan. Kellon halkaisija on 2,7 metriä ja sen korkeus on 2,2 metriä. Painoa kellolla on 13 720 kiloa.

Kellokoneisto rakennettiin Lontoossa ja se valmistui ennen tornin valmistumista. Koneistoa säilytettiin tehtaalla, jossa sitä testattiin säännöllisesti ja siihen tehtiin useita hienosäätöjä ja parannuksia. Koneiston tasapaino on äärimmäisen tarkka. Heilurin varressa on pieni ulkonema, jolla sijaitsee joukko painoja mukaan lukien muutama vanha pennin kolikko. Yhden pennin lisäys edistää kellon aikaan kaksi viidesosaa sekuntia 24 tunnin aikana. Kello vedetään ja sen tarkkuus tarkistetaan kolme kertaa viikossa. Westminsterin suuri kello aloitti Lontoon virallisena ajannäyttäjänä toukokuun 31 päivänä vuonna 1859.

Julkaistu keskiviikkona 1.4.2009 klo 18:26 avainsanoilla arkkitehtuuri ja historia.

Edellinen
Big Ben - osa 1
Seuraava
Big Ben - osa 3
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä