ke2maa201617:50

Varjojen lähettiläs

Valerian ja Laureline ovat saattamassa Maan suurlähettilästä universumin Keskuspisteeseen. Perillä suurlähettilään on tarkoitus pitää tervetuliaispuhe, joka kuitenkin keskeytyy välikohtaukseen, jossa suurlähettiläs kidnapataan. Valerian ehtii soluttautumaan ryöstäjien matkaan, mutta Laureline jää hetkeksi jumiin tapahtumapaikalle. Alkaa jännittävä takaa-ajo, kun Laureline yrittää Keskuspisteen lukuisia eri kansallisuuksia edustavien olentojen avustuksella päästä ryöstäjien jäljille. Matkalla kerätyt tiedot eivät ole kuitenkaan ilmaisia ja Laureline joutuu kaivamaan kuvetta vähän väliä. Sarjakuvataiteilija Jean-Claude Mézières ja käsikirjoittaja Pierre Christin tuovat tarinassa aivan uudenlaisen näkökulman rahalle, joka omalta osaltaan liittää tieteisseikkailuihin yleensä harvinaisen, mutta Valerian-sarjakuville tyypillisen huumorin. Lisää oivaltavaa komediaa on eroottisia sarjakuvia parodioiva kohtaus suffussien tunnelmageneraattorissa. Keskuspisteen arkkitehtuuri ja erityisesti kamunikkien solu tuo mielleyhtymiä katalonialaisen arkkitehdin Antonio Gaudín (1852-1926) taiteellisiin luomuksiin.

Valeriania ovat julkaisseet useat suomalaiset kustannusyhtiöt. Muutamat yhtiöt, kuten Otava ja Tammi, ovat aloittaneet sarjan julkaisemisen, mutta päättäneet julkaisuohjelman muutaman albumin jälkeen. Varjojen lähettiläs -albumin ovat julkaisseet suomeksi sekä Tammi että Kustannus Oy Jalava. Ensimmäinen suomennos ilmestyi kovakantisena vuonna 1985 ja se oli samalla Tammen ensimmäinen Valerian-albumi. Seuraavan kerran albumin julkaisi suomeksi vajaa parikymmentä vuotta myöhemmin Jalava vuonna 2007. Jalavan sekalaisessa ohjelmassa Varjojen lähettiläs on kahdeskymmenes albumi. Alkuperäinen ranskankielinen teos on nimeltään L’ambassadeur des ombres ja se julkaistiin ensimmäisen kerran jatkotarinana kuukausittain (mensuel) ilmestyväksi muuttuneen ranskalaisen Pilote (Mensuel) -lehden numeroissa 14-17 (1.7.-1.10.1975). Albumina seikkailu ilmestyi ensi kerran vuonna 1975.

Varjojen lähettiläs on kronologisessa järjestyksessään kuudes Valerian-albumi. Tarkalleen ottaen kyseessä on kuitenkin jo seitsemäs seikkailu, sillä järjestysnumerolla nolla julkaistiin vajaa kymmenen vuotta myöhemmin aivan ensimmäinen kertomus nimellä Pahat unet. Tammi käyttää Valerianin toimenkuvasta termiä aika-avaruusagentti, kun se muissa suomennoksissa on vain avaruusagentti. Pahat unet -albumissa tehtävänimike on puolestaan avaruusaika-agentti. Myös Varjojen lähettiläs on antanut Tähtien sota -elokuvasaagalle paljon inspiraatiota. Itse suurlähettiläs muistuttaa erehdyttävästi ensimmäisessä Tähtien sota -elokuvassa eli neljännessä episodissa Uusi toivo nähtävää imperiumin komentajaa kapeine kasvoineen ja hiusmuotoiluineen. Samankaltaisuus on niin ilmeinen, että on vaikea sanoa, onko kyseessä suoranainen plagiointi vaiko humoristinen kunnianosoitus muutama vuosi aiemmin ilmestyneelle sarjakuvalle. Samaisessa elokuvassa nähdään myös kuuluisa kanttiinikohtaus, joka sekin on poimittu Varjojen lähettiläs -albumista. Sarjakuvan shinguzit puolestaan ovat antaneet esikuvan ensimmäisen episodin eli Pimeä uhka -leffan toydralaiskauppias Wattolle. Molemmilla otuksilla on isot silmät, kärsä, siivet ja kolmivarpaiset räpyläjalat. Sarjakuvan Keskuspiste edustajineen universumin eri kolkista lienee antanut vaikutteita elokuvan galaktiselle senaatille samoin kuin taglilaiset hahmot leffassa nähtävien kauppaliiton neimoidialaisille.