Puuterivippa - osa 7

Dagutan nyökkäsi salin laidalla istuneelle gorillalleen, joka mitään sanomatta asteli ovelle. Kohta saliin astui pieni tukevahko mies. Hän oli hallituksen ympäristöministeri Timmarsolen. Harteikas Dagutanin avustaja ohjasi ministerin pöydän päähän, johon hän istuutui. Sali odotti mielenkiinnolla, mitä seuraavaksi seuraisi. Killan puheenjohtaja kertasi salissa kuullut väitteet ja tivasi nyt arvovaltaisen vieraan totuutta asiaan.

- Herra ministeri, pitävätkö nämä syytökset paikkaansa?

Syvä hiljaisuus tuntui kestävän iäisyyden. Pitkältä tuntuneen minuutin jälkeen ministeri rykäisi kuin selvittääkseen kurkkuaan. Hän painoi katseensa alas ja alkoi vaimeasti vastailla esitettyyn kysymykseen.

- Niin, tuota, kuten varmasti ymmärrätte, vaalikampanjointini ei ollut sieltä halvimmasta päästä. Jäin velkaa pankille enkä kyennyt maksamaan ajoissa. Herra Setillat tarjosi apuaan...

- Suu poikki! Kuului salin vastakkaiselta seinustalta. Johtaja Setillat oli noussut seisomaan ja puuskutti punaisena kuin kekäle. - Mehän sovimme, että pidämme yksityisasiamme salassa!

Salissa alkoi saman tien vilkas kuiskuttelu. Läsnäolijat kääntyilivät toisiaan kohti ja yllättyneen hämmentyneet kasvot vaihtoivat kiivaasti mielipiteitä. Dagutan nousi ylös ja pyysi väkeä rauhoittumaan.

- Eikö liene jo päivänselvää, mistä tässä on kysymys?

Pankkiiri Voning nousi myös ylös ja loi pitkän katseen ympäri salia, jossa puheensorina oli alkanut yltyä kovemmaksi. Katseet kääntyivät nyt kohti Voningia ja jäivät odottamaan arvokkaan herran puheenvuoroa. Samalla keskustelu hiljeni vähitellen kunnes sali oli aivan hiljainen. Muutama yskös siellä täällä rikkoi äänettömän ajan. Voning aloitti.

- Herra Setillat, vastatkaa yksinkertaisesti kyllä tai ei. Oletteko syyllistynyt näihin syytöksiin, joita teistä on esitetty?

Katseet kääntyivät kuin tennisottelussa kohti punastunutta ja selvästi sielussaan vaikeroivaan Setillatiin. Hän vei etusormensa kauluksen alle ja väänsi päätään hieman vasemmalle vetäen samalla kaulusta ulospäin ikään kuin antaen lisää tilaa kaulassa pullisteleville verisuonilleen. Kaikesta ilmehtimisestä saattoi päätellä, että tilanne oli äärimmäisen kiusallinen hänelle. Kukaan salissa olleista herroista ei tuntunut osoittavan myötätuntoa. Jokainen odotti kärsimättömästi Setillatin tunnustusta.

- Niin, tuota, kaikki on tehty lain ja säädösten mukaan. En ole tehnyt mitään väärin.

Tällä välin ympäristöministerin ohimoilla oli alkanut norua hikikarpaloita. Hän ei aivan selvästikään olisi halunnut juuri silloin olla tuossa salissa. Ministerin katse haparoi välillä salin yleisöön, mutta enimmäkseen vain tummanpuhuvaan pöydän pintaan. Hän tunsi syyllisyyttä ja häpeää eikä kehdannut katseellaan kohdata yhtäkään salissa olevaa henkilöä. Herra Voning puisteli päätään ja levitti kätensä suuressa kaaressa vierelleen. Maahan laskeutunut katse nousi hiljalleen ylös ja pysähtyi Setillatiin. Dagutan virnisteli lähettyvillä muikea hymy huulillaan. Hän näytti enemmän kuin tyytyväiseltä aiheuttamaansa hämminkiin. Juuri tätä hetkeä hän oli odottanut. Setillatin ohiveto ei olisi koskaan mennyt maalliseen tuomioistuimeen tai ainakaan oikeusjuttu ei olisi siellä menestynyt, sillä siinä Setillat oli oikeassa, että kaikki oli tehty lain ja järjestyksen nimissä. Nyt olikin enemmän kyse ystävien pettämisestä, oman yksilönedun tavoittelusta ja moraalittomasta menettelystä tovereita kohtaan. Pankkiiri Voning oli itseoikeutettu, salissa istuvien pettyneiden liikemiesten puhemies. Voning oli heistä vanhin ja siksi häntä kunnioitettiin ja häneen luotettiin. Häntä pidettiin käytännössä seuran todellisena johtajana, vaikka seuralle valittiinkin säännöllisesti puheenjohtaja, jolla oli loppujen lopuksi vain edustuksellinen tehtävä. Tämänkään tilanteen ratkaiseminen ei olisi voinut langeta kenellekään muulle kuin juuri Voningille. Vihdoin Voning avasi suunsa ja vapauttaisi henkeään pidätelleet miehet.

- Herra Setillat, pyydän teitä riisumaan puheenjohtajan viitan ja ojentamaan sen minulle.

- Mutta... ette voi tehdä tätä minulle! Ette voi erottaa minua! Setillat änkytti.

Dagutan nyökkäsi jälleen kerran gorillalleen ja vinkkasi päänsä liikkeellä tälle, että ryhtyisi avustamaan Setillatia viitan riisumisessa. Jyskyttävin askelin gorilla lähestyi kiivaasti päätään puolelta toiselle kääntävää rauhatonta miestä. Gorilla tarttui rauhallisin ottein olkapäistä ja nosti vaatteen hitaasti Setillatin yltä. Entinen puheenjohtaja ei enää vastustellut. Se ei olisi kannattanutkaan, sillä hän oli menettänyt pelinsä. Gorilla laskosti viitan käsivarrelleen ja poistui taaemmaksi. Voning jatkoi puheenvuoroaan.

- Herra Setillat, kuten varsin hyvin tiedätte, täällä meillä kauppakillassa on omat lakimme ja omat sääntömme. Olette ehkä juridisesti oikeassa, mutta kilta päättää asioistaan lain ulkopuolella. Ette voi verhoutua lakipykälien taakse, kun toimitte killan jäseniä vastaan. Tekonne ei ole ollut hyvän liikemiestavan mukainen ja siksi pyydänkin teitä poistumaan salista välittömästi. Voitte samalla pitää itseänne erotettuna seurastamme.

Voning laskeutui tuolilleen eikä sanonut enää mitään. Se oli kuin intiaanipäällikön puhe. Se oli päätös, jota kenenkään ei tullut kyseenalaistaa. Setillatin katse kiersi vielä kerran salin ympäri kuin anoakseen anteeksiantoa, mutta turhaan. Tuimat katseet puhuivat puolestaan. Ne tuomitsivat kukin osaltaan Setillatin ja hänen tekonsa. Miehen pää painui alas ja raskaat askeleet alkoivat viedä nöyryytettyä miestä kohti jykeviä tammiovia. Setillat kääntyi ovensuussa ja lausui sillä erää viimeiset sanansa.

- Dagutan, tämä oli sinun juonitteluasi. Saat vielä kuulla minusta!

Kuului vaimea kumahdus, kun ovet sulkeutuivat. Hetken hiljaisuuden rikkoi Dagutanin sanat.

- Ystävät, olemme tänään todistaneet seuramme historiallista tapahtumaa. Kertaakaan aikaisemmin ei puheenjohtajaamme ole erotettu kaikkien näiden lähes kolmensadan vuoden aikana. Meillä ei kuitenkaan ole mitään syytä juhlia tapahtunutta. Meitä on vedetty nenästä ja syyllinen on nyt saanut rangaistuksensa. Ehdotan, että unohdamme tämän ikävän episodin ja jatkamme elämäämme eteenpäin. Tärkein tehtävämme on nyt valita seuralle uusi puheenjohtaja. Pyydän ehdotuksia.

Kauppiasseuran ilta jatkui. Dagutan oli jälleen hankkinut yhden vihamiehen lisää, mutta se ei häntä huolettanut.

Julkaistu sunnuntaina 19.7.2009 klo 17:00 avainsanoilla kirjallisuus, novellit ja sarjat.

Edellinen
Puuterivippa - osa 6
Seuraava
Puuterivippa - osa 8
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä