Vargott oli tällä välin hautonut kostoaan. Syyllistäminen maineikkaan mainostoimiston ongelmiin oli hänelle liikaa. Vargott piti irtisanomistaan kohtuuttomana ja oli siksi päättänyt tuhota pääjohtaja Dagutanin. Entinen myyntijohtaja ei aikaillut. Hän oli hankkinut käsiaseen jo seuraavana päivänä monien välikäsien kautta. Se oli maksanut hänelle pienen omaisuuden, mutta hän piti sijoitusta kannattavana. Pian hän toteuttaisi monien salaisen unelman päästää vihattu johtaja päiviltä. Monet olisivat kernaasti nähneet ilkeän määräilijän puupalttoossa jo vuosia sitten. Dagutan oli ristiriitainen mies. Häntä pelättiin ja myös kunnioitettiin. Määrätietoinen ja kurinalainen johtamiskulttuuri oli toisille liikaa ja he olivat toinen toistaan kiihkeämmin vannoneet diktaattorin loppua. Kukaan vain ei koskaan ollut vielä toteuttanut uhkailujaan. Dagutan oli kymmenen vuotta aiemmin täpärästi pelastunut murhayrityksestä, kun hänen silloinen autonkuljettajansa Henri Vitgul ampui lähietäisyydeltä. Jännittävä tilanne sai kuitenkin autonkuljettajan käden vapisemaan ja yritys epäonnistui ja Vitgul tuomittiin murhayrityksestä vankilaan. Dagutanin uhat tulivat nyt toisaalta. Hän oli suututtanut nopeilla päätöksillään monia lähipiirin ystäviään ja työntekijöitään, jotka vannoivat miehelle loppua. Vargott ei suinkaan ollut ainoa, jolla oli tähtäimessä iso maali. Toisaalla Germinst-pankki oli joutunut puun ja kuoren väliin eikä ahdingosta tuntunut olevan muuta ulospääsyä kuin pahin mahdollinen eli murha. Epäsuosion syleilyssä elävän piiskurin elämälle haudottiin loppua nyt monesta suunnasta.

Don Thomasin pääkadun ylle syttyivät jouluvalot. Kauppojen ikkunat oli koristeltu suurta juhlaa varten eikä mistään ollut nähtävissä, miten eräiden yritysten pinnan alla kuohui. Nuorekkaan vanhoillinen kaupunki piti kiinni perinteistään. Joulujuhla oli vuoden suurin kohokohta, johon niin suuret kuin pienetkin valmistautuivat huolella. Uusi aika oli tuonut uusia pirteitä myös donthomasilaiseen joulunviettoon. Nuoret eivät olleet enää yhtä innokkaasti mukana juhlallisuuksissa kuin ennen. Kehitys joulun arkipäiväistymiseksi oli väistämätöntä. Vuosi vuodelta juhlat pienenivät ja valojen määrä väheni. Ihmiset olivat alkaneet enemmän kiinnostua maallisemmista asioista eikä joulua pidetty kovin erilaisempana juhlana kuin syntymäpäiviä. Ihmiset jaksoivat tästäkin huolimatta yhä järjestää juhlansa, sillä rikkoihan se vuoden pimeimmän ajan poikkeamalla arjen rutiineista.

Baranedin mainostoimisto oli peruuttanut joulurahan maksamisen työntekijöilleen. Näin ei ollut käynyt koskaan aikaisemmin, mutta milloinkaan ei toimisto ollut myöskään menettänyt niin suurta asiakasta kuin Mellerstan tavarataloketju. Suuren asiakkaan menetys näkyi kaikkialla. Työntekijöitä oli irtisanottu ja etuja supistettu. Toimistolla koittaisi ankeat ajat. Menetetty asiakassuhde vastasi yksinään neljääkymmentä prosenttia toimiston tuloista. Liikevaihdon lähes puoliintuminen edellytti suuria ja rajuja muutoksia, joihin kaikki eivät olleet valmiita. Dagutanin suvun vaikutusvalta oli kasvanut kaupungissa vuosikymmenten ellei yli vuosisadan ajan niin määrääväksi, että monet odottivat kauhulla pääjohtajan seuraavia liikkeitä. Kukaan ei säästyisi Dagutanin raivolta. Häntä oli nöyryytetty julkisesti ja syylliset häpeälliseen tilaan saisivat tuta suuren mahtisuvun rangaistuksista.

Kunkin kuun toinen keskiviikko oli silmäätekevien ja vaikutusvaltaisten teollisuusjohtajien, juristien, pankkiirien, kauppiaiden ja muiden yhteiskunnan kermaan kuuluvien henkilöiden tärkeä päivä. Tuolloin he kokoontuivat suureen 1800-luvulla rakennettuun saliin kaupungin keskellä. Nämä miehet muodostivat niin sanotun näkymättömän voiman, jolla ohjailtiin niin kaupungin kuin valtakunnankin päätöksiä. Kaikkea ei siis suinkaan päätetty demokraattisesti, sillä monia päätöksiä ohjasi oma etu ja tietysti raha. Salaperäisen seuran olemassaoloa ei kukaan kiistänyt ja siitä käytettiin yleisesti kauppakillan nimeä. Ulospäin tuo tärkeistä miehistä koostunut tiivis yhteenliittymän näytti hyväntekeväisyysjärjestöltä ja kaupallisen edistyksen puolestapuhujalta. Kulisseissa nämä miehet tekivät kuitenkin suuria päätöksiä, joilla oli vaikutusta yhteiskunnan tukipilareihin ja poliitikkojen sekä viranomaisten päätöksentekoon. Seura valmisteli asioita jäsenilleen suotuisaan suuntaan ja piti huolen siitä, että yhteiskunnan päättäjät olivat heille suopeita. Jäsenyys kauppakillassa ei ollut itsestäänselvyys. Siihen pääsi vain kutsusta ja kahden pitkäaikaisen jäsenen suosituksesta. Jäsenyyden menettäminen oli yhtä kuin henkinen itsemurha. Kauppakillasta erotetulla ei ollut tulevaisuutta käytännöllisesti katsoen millään saralla. Erottamiset olivatkin äärimmäisen harvinaisia. Edes talousrikostuomiotkaan eivät riittäneet killasta erottamiseen. Sen jäsenet katsoivat onnettoman tuomitun vain kärsineen suhdanteiden muuttumisesta, sillä pientä verovilppiä tai petosta katsottiin seurassa läpi sormien.