Miehet siirtyivät kolmanteen kerrokseen, jossa sijaitsivat pankinjohtajien toimistot. Germinst oli yksi suurimmista pankeista ja Dagutan oli ollut pankin asiakas jo sukupolvien ajan. Heidän sukunsa oli huomattava sijoittaja ja pankin tärkein asiakas. Kaksikko istuutui tyylikkääseen toimistohuoneeseen. Kaikkialta näki vaurauden ja yltäkylläisyyden. Seinät oli päällystetty tummilla puupaneeleilla ja katosta roikkuivat mahtipontiset kattokruunut. Paksu persialaismatto suorastaan upotti sen päällä kävellessä. Dagutan laski itsensä valtavaan nahkaiseen nojatuoliin. Galdenna purjehti työpöytänsä taakse ja jäi innokkaana odottamaan vieraansa avausta.

- Robert, menen suoraan asiaan. Olen päättänyt lopettaa asiakassuhteeni pankissasi ja siirrän kaikki varat ja sijoitukset muualle.

Galdenna ei ollut uskoa korviaan. Silmät suurenivat hämmästyksestä ja suorastaan janosivat selitystä. Hänen alaleukansa kuvainnollisesti putosi rinnuksille.

- Olet ryhtynyt rahoittamaan pahinta kilpailijaamme konsultoimatta ensin minua, Dagutan jatkoi. En voi sallia sitä. Tämä kaupunki on liian pieni kahdelle mainostoimistolle. Haluan, että purat asiakassuhteen tuon pyrkyritoimiston kanssa tai saat sanoa hyvästit rahoilleni ja sijoituksilleni pankissasi.

- Mutta Alvar, tiedät varsin hyvin, etten voi tehdä mitään sellaista. Olemme saaneet tuon pikkuisen mainostoimiston vanavedessä jalansijan Mellersta-tavarataloketjun sijoituksiin. Lähtösi pankistamme tietäisi sekä pankkimme että minun loppua. Jos rahoitusmarkkinat saavat kuulla päätöksestäsi, muutkin alkavat vetää varojaan pois tileiltämme. Siitä seuraisi katastrofi.

- Sinä, Robert, teet nyt päätökset. Ehdot olet kuullut. Jään odottamaan yhteydenottoasi perjantaihin kello kahteentoista mennessä. Mutta nyt minun pitää jatkaa toimistolleni.

Pitkä mies nousi pehmeältä nojatuolilta ja paineli kohti ovea. Hän kääntyi vielä kerran ennen kuin avasi oven. Galdenna oli noussut ylös paikallaan ja näytti ilmiselvästi hätääntyneeltä.

- Osaan itse ulos.

Dagutan lausui lakonisesti ja sulki oven perässään. Hölmistynyt pankinjohtaja ei tiennyt, mitä tehdä. Kului tovi ennen kuin hän oikeasti alkoi ymmärtää, mitä hetki sitten oli tapahtunut. Uuden mainostoimiston asiakassuhteen irtisanominen ei tullut kuuloonkaan, sillä pelissä olivat liian suuret panokset. Toisaalta Baranedin ja Dagutanin suvun rahat eivät myöskään saisi poistua Germinstin pankkiholveista. Galdenna oli umpikujassa. Aikaa päätöksen tekemiseen ei ollut kuin muutamia päiviä. Hän soitti välittömästi pankin hallituksen puheenjohtajalle kertoakseen ikävät uutiset. Herra Sobra tunsi hyvin pankkinsa suurimmat asiakkaat. Olihan hän monien hyvä ja läheinen ystävä. Dagutan ei ollut poikkeus ja hän saisi varmasti jääräpäisen patruunan mielen kääntymään. Galdenna selosti nopeasti tilanteen puhelimessa.

- Se tyranni on jo liian pitkään ohjaillut toimintaamme varoillaan. Nyt on aika päästä tuosta maanvaivasta eroon.

Sobra puhisi luurin toisessa päässä. Hän oli yhtä tuohtunut uutisista kuin itse Galdennakin.

- Mitä tarkoitat?

- Kyllä sinä ymmärrät. Keksit varmasti keinon raivata Dagutan pois päiviltä.

- Melko suoraa puhetta sinulta! En aivan odottanut noin kylmää suhtautumista tähän kiperään ongelmaan.

- Vai ongelmaan! Parahin Galdenna, sinun olisi jo aika alkaa ymmärtää tilanteen vakavuus. Ei tässä ole kyse enää sen enemmästä kuin elämästä ja kuolemasta. Ja juuri nyt on kyse kuolemasta, meidän ja pankkimme tuhosta. Katsokin, ettet epäonnistu ja pidetään tämä keskustelu sitten vain meidän kahden tietonamme. Voit pitää pari päivää vapaata järjestääksesi asiat parhain päin.

- Mutta herra Sobra, onko tämä kaikki todellakin sen arvoista?

- Et siis vieläkään ymmärrä. Kuvittele itsesi tuolla kadulla kerjäämässä kaiken loisteliaan elämäsi ja korkean elintasosi jälkeen. Jos Dagutan toteuttaa uhkauksensa, meidän ei tarvitse tulla töihin enää ensi viikolla. Siitä voit olla varma. Meidän ei kannata keskustella moraalista. Tämä on raakaa peliä, jossa panoksena ovat liian suuret sijoitukset. Toimi nopeasti äläkä jätä jälkiä. Luotan sinuun.

Galdenna alkoi itsekin kallistua totaalisen ratkaisun puolelle. Hän ei ollut mikään murhamies, mutta adrenaliinin määrä veressä alkoi sokaista hänen harkintakykyään. Seuraavan illan aikana Galdenna puntaroi vaihtoehtoja. Niitä ei ollut järin monta. Itse asiassa vaihtoehtoja oli vain kaksi. Joko hänen pankkinsa tai sen pahin uhka tuhoutuisi. Pääjohtaja Dagutanin eliminointi tuntui lopen helpolta ratkaisulta tässä vaiheessa.