Vargott oli alkanut kinata tavaratalon uuden markkinointijohtajan kanssa. Heidän välilleen oli syntynyt riitaa, kun Vargott oli saanut vihiä, ettei välttämättä saisi uutta sopimusta tavarataloketjun kanssa. Baranedin palvelut olivat uuden johtajan mielestä vanhanaikaisia aivan kuten toimisto muutenkin. Tuloksena oli riita Vargottin ja asiakkaan välillä, mikä osaltaan edesauttoi Baranedin hylkäämistä. Vargott oli viimeisessä asiakastapaamisessa korottanut ääntään ja käyttäytynyt öykkärimäisesti. Typerään käytökseen oli syykin, sillä hänellä oli nyt vaarana menettää henkilökohtainen bonuksensa ja joulurahansa. Seuraus oli kuitenkin paljon ennakoitua dramaattisempi. Vargott oli tunnin kuluttua työtön ja jouluun oli aikaa vain kaksi viikkoa. Johtaja Dagutan ei aikaillut rangaistustoimenpiteissään.

- Tässä on lista irtisanottavista henkilöistä. Hoidatte ensi töiksenne irtisanomiset, jonka jälkeen voitte hakea henkilöstöosastolta pahvilaatikon omia tavaroitanne varten. Lopputilin voitte kuitata kassasta ennen työpäivän päättymistä. Kokous on päättynyt.

Palaveri ehti kestää vain viisitoista minuuttia. Päätökset tulivat saneluna ja kuin liukuhihnalta eikä kukaan koskaan kyseenalaistanut niitä. Ne pantiin myös ripeästi toimeen, ja tästähän Branedin yrityskulttuuri oli kuuluisa. Mitään sen enempää sanomatta kokoushuoneesta poistui ensimmäisenä Dagutan, jonka kovat kengänkorot kopisivat äänekkäästi jakarandapuisella parkettilattialla. Askeleet olivat harkitut ja täsmällisen rytmikkäät vielä niinkin iäkkäällä kuin 68-vuotiaalla pääjohtajalla. Myyntipäälliköt kiirehtivät työpisteisiinsä, kun muut jäivät vielä hetkeksi hämärään kokoushuoneeseen. Myyntijohtajat kerääntyivät Vargottin ympärille lohduttaakseen häntä. Vargott oli sanaton ja hämmennyksissä. Ammottavat silmät tuijottivat liikkumattomina kiiltävää pöydän pintaa samalla, kun kollegat laskivat kätensä tyrmätyn myyntijohtaja olalle. Silmissä alkoi kostua itse kullakin, mutta pian Vargott kokosi itsensä ja nousi lopulta seisomaan. Pettymyksen kostuttamat silmät olivat hetkessä muuttuneet katkeruutta leimuaviksi koston katseiksi. Salamannopeasti Vargott poistui huoneesta ja höyrysi kohti pääjohtajan huonetta. Hän paiskoi ovet auki sihteerin yrittäessä tyynnytellä kiihtyneessä tilassa uhoavaa miestä. Saavuttuaan johtajan eteen hän karjui sormellaan osoittaen:

- Tämä ei jää tähän, Dagutan!

Vargott poistui yhtä nopeasti kuin oli saapunutkin. Hänen käytöksestään saattoi päätellä kostonhimoa ja sitä hän todella oli täynnä. Pääjohtaja oli vuosien mittaan saanut vastaavanlaisia uhkauksia ennenkin ja suhtautui tyynesti tähänkin. Ne eivät olleet koskaan aikaisemminkaan johtaneet suuria puheita suuremmiksi.

Maanantai alkoi hiljalleen kääntyä iltaa kohden. Erikoinen päivä oli päättymässä Baranedin mainostoimistossa. Tämä maanantai tultaisiin muistamaan vielä pitkään.

- Neiti Atning, voitte lähteä tältä päivältä.

Johtaja Dagutan oli lopettelemassa päivän askareitaan ja lähetti sihteerinsä kotiin. Hän ei suinkaan ollut ainoa pettynyt sielu. Monille toimiston työntekijöille päivän uutiset tulivat raskaina. Työpäivä päättyi kuitenkin aikanaan ja uusi aamu koitti jälleen Don Thomasiin. Tiistai oli kuin vastakohta eiliselle. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja ilma oli selvästi viilentynyt. Sää alkoi tuntua talviselta.

Johtaja Dagutan poikkesi normaalilta aamureitiltään ja antoi autonkuljettajalleen osoitteeksi kaupungin finanssikeskuksen. Musta limusiini pysähtyi arvostetun Germinst-pankin eteen. Pitkä ja kapea Dagutan astui ulos autosta ja ilmoittautui vastaanottoon.

- Haluaisin tavata herra Galdennan.

- Kenet voin ilmoittaa?

- Olen Alvar Dagutan.

- Hyvä on, ilmoitan. Voitte odottaa tuolla sohvalla.

Hetken kuluttua Galdenna saapui ala-aulaan hieman yllättyneenä vieraastaan, jota ei ollut odottanut näkevänsä ennalta ilmoittamatta.

- Alvar, mikä suo minulle tämän yllättävän kunnian?

- Robert, huomenta, voimmeko keskustella toimistossasi?

- Totta kai.