Puhelinkeskustelu oli lyhyt, mutta kertoi Jonesonille paljon. Kuten hän oli arvellutkin, olivat poliisin tutkimukset pysähtyneet. Lehdet olivat kirjoittaneet itsemurhasta, mutta kukaan ei ollut keksinyt motiivia. Miksi menestyvä mies olisi ampunut itsensä? Dagutanilla ei ollut mitään syytä riistää henkeään, sillä mikään ei näyttänyt uhkaavan häntä. Siksi poliisi epäilikin murhaa, mutta ei kyennyt osoittamaan epäiltyä. Mysteeri oli normaalia visaisempi. Epäiltyjen listalle oli nimittäin kertynyt jo kolme nimeä, mutta heillä kaikilla oli ollut alibi. Viranomaiset olivat lopulta päättäneet kääntyä yksityisetsivä Jonesonin puoleen, sillä hän oli avustanut poliisin tutkimuksissa aiemminkin.

Talvinen iltapäivä toi vipinää nuhruiseen etsivätoimistoon, kun ovelle koputettiin. Joneson kiiruhti avaamaan ovea, jonka takana seisoi etsivä Myter.

- Herra Jones, oletan?

- Kyllä, astukaa sisään.

Miehet kättelivät ja istuutuivat ison työpöydän äärelle.

- Tarjoaisin teille kahvia, mutta se pääsi juuri loppumaan.

- Kiitos, mutta näin on aivan hyvä. Aloitankin saman tien. Hyvä ystävänne ja nyt eläkkeelle siirtynyt komisario Albarius Bilisten suositteli teitä. Olemme joutuneet umpikujaan ja taidatte olla viimeinen toivomme tämän tapauksen selvittämiseksi nopealla aikataululla.

- Haa, rakas ystäväni Bilisten, mitä hänelle kuuluu? Emme ole tavanneet sitten elokuun, kun hän jäi eläkkeelle.

- Eläkepäivät ovat pitäneet vanhan komisarion kiireisenä. Soitin hänelle muutama päivä sitten kysyäkseni apua, mutta hän oli juuri tuolloin safarilla eikä ehtinyt paljoakaan keskustelemaan. Sen verran sain häneltä aikaa, että hän ehti mainita nimenne.

- Niin, poliisivoimat eivät yleensä turvaudu yksityisetsiviin, mutta kuten tiedätte, olen auttanut ratkomaan vaikeita rikoksia ennenkin. Puhelustanne ymmärsin, että tällä kertaa kyseessä olisi johtaja Dagutanin murhatutkimukset.

- Aivan, puhukaamme jo murhasta, sillä itsemurhan olemme sulkeneet pois aikoja sitten.

- Miten tulitte tuohon johtopäätökseen?

- Ensinnäkään aseesta ei löytynyt sormenjälkiä ja toisekseen luoti on ammuttu uhrin päähän sellaisesta kulmasta, jota henkilö itse ei olisi voinut tehdä.

- Erinomaisia huomioita. Käytätte nyt murhaa rikosnimikkeenä. Onko teillä epäiltyjä?

- On ja tällä kertaa enemmän kuin kylliksi. Olemme kuulustelleet kolmea henkilöä, joiden uskomme jotenkin sekaantuneen johtajaparan kuolemaan.

- Mielenkiintoista, voitteko kertoa tarkemmin?

Poliisietsivä alkoi kerrata tutkimuksiaan Jonesonille. Ensimmäinen epäilty oli erotettu myyntijohtaja Vargott, jonka pääjohtaja oli irtisanonut vain hieman ennen joulua. Vargott oli samalla saanut syyt niskoilleen työnantajansa, mainostoimisto Baranedin suurimman asiakkaan menetyksestä. Vargott katsoi olleensa syytön menetykseen ja vannoi kostoa Dagutanille. Poliisi olikin pidättänyt tämän epäiltynä murhasta. Kuulusteluissa ilmeni poliisien harmiksi, että Vargott oli syytön. Hän oli vieraillut vanhempiensa luona pääkaupungissa samaisena viikonloppuna, kun Dagutan oli löydetty kuolleena. Vaikka miehellä oli motiivi tekoon, oli hänen alibinsa niin pitävä, että poliisin oli pakko päästää epäilty vapaalle jalalle.

Tutkimukset kohdistuivat seuraavaksi pankinjohtaja Galdennaan. Pääjohtaja oli uhannut hänen pankkiaan suurilla menetyksillä, joten Galdennalla oli täysi syy turvata tulevaisuutensa keinoja kaihtamatta. Galdenna oli saanut esimieheltään toimeksiannon raivata pankille vahingolliseksi muuttunut pääjohtaja pois päiviltä. Tätä Galdenna ei koskaan ehtinyt toteuttaa, sillä hän sairastui flunssaan samaisena viikonloppuna ja makasi vuoteen omana. Poliisi oli saanut vihiä Galdennan aikeista murhata tai murhauttaa Dagutan, mutta joutui jälleen kerran vetämään vesiperän. Tämänkin epäillyn henkilön syyttömyys hirmutekoon näytti vahvalta.

Kolmas epäilty oli vastikään kauppakillan puheenjohtajan tehtävästä syösty Mellersta-tavarataloketjun johtaja Setillat. Hänelläkin oli syynsä kostaa kokemansa nöyryytys, sillä olihan Dagutan junaillut hänen erottamisensa näkyvältä paikalta liike-elämän keskiöstä. Setillatkaan ei tullut kysymykseen murhaajaksi. Hän oli todistettavasti surma-aikana matkoilla. Tavaratalon johto oli lähettänyt Setillatin kuukauden pakkolomalle, kunnes pahin myllerrys Don Thomasin talouselämässä olisi rauhoittunut. Setillatilla oli siis alibi siinä missä muillakin epäillyillä, vaikka motiivi surmaan oli vahva. Olihan hän vielä lähtiessään ovella vannonut kostoa Dagutanille.

Joneson kuunteli tarkkaavaisesti etsivän selostusta tutkinnan edistymisestä. Hän pudisteli päätään ja pyöritti suuria silmiään kuin korostaakseen asioiden monimutkaisuutta ja ongelmallisuutta. Tehtävä ei tulisi olemaan helppo, mutta toimeksiantojen puutteessa Joneson suostui yhteistyöhön ilman sen suurempia neuvotteluja.