Kesänovellin piti alun perin olla salapoliisitarina, jollaiseksi se myös muodostui. Juonen tuli rakentua suuren varkauden ympärille, mutta ovelan omaisuusrikoksen keksiminen ei ollutkaan helppoa, ja päädyin sitten henkirikokseen. En olisi oikeastaan halunnut kirjoittaa murhasta, mutta siitä oli helppo punoa katala ja triviaali juoni. Olen koonnut tähän kaksiosaiseen triviaan joitakin mielenkiintoisia taustoja valaisevia yksityiskohtia novellista. Kaikki henkilöt ja tapahtumapaikat ovat luonnollisesti puhtaan mielikuvitukseni tuotteita ja siis täysin keksittyjä. Niillä ei ole mitään yhteyttä todellisiin ihmisiin tai oikeisiin tapahtumapaikkoihin, ja jos jotain tällaista on havaittavissa, on se puhdas yhteensattuma eikä mitenkään tarkoituksellinen. Henkilöiden etunimiksi olen valinnut vanhoilta kalskahtavia nimiä, jotka ovat oikeasti joskus olleet muodissa 1800-luvun lopussa. Ne kuulostavat hienoilta ja antavat hahmoille jännittävän olemuksen.

Henkilöt

Joneson on noin viisikymppinen yksityisetsivä. Hän on työskennellyt kaikenlaisten mysteerien parissa koko ikänsä eikä varmaan osaa muuta tehdäkään. Jonesonin hahmolle minulla ei ollut varsinaista esikuvaa. Halusin hänen näyttävän hieman lyhyeltä, ei liian laihalta eikä liikalihavalta, ehkä vähän boheemilta, mutta työhönsä vakavasti suhtautuvalta mieheltä. Joneson on huoleton ja pukeutuu hieman rähjäisesti mutta ei siivottomasti. Jos Jonesonille pitää etsiä esikuva, voisi se olla joku 1940-luvun Yhdysvalloissa työskennellyt yksityisetsivä. Joneson-nimen keksin jo tammikuussa 2005, mutta vasta nyt nimelle tuli vihdoin käyttöä.

Adlon ja Gloria Harbott ovat vastikään menneet naimisiin. Adlon on varakkaan perheen ainoa naimaton lapsi eikä Gloriakaan ole jäänyt paitsi yltäkylläisyydestä. Avioliitto näyttää kuitenkin heidän vanhempiensa järjestämältä, ja Gloria on ikävystynyt jatkuvaan yksinäisyyteen hänen miehensä tehdessä pitkiä työpäiviä paikallisjohtajana isänsä omistamassa konsernissa. Gloria hakee vaihtelua tylsään elämäänsä kaupungilta ja tutustuu suurin piirtein samanikäiseen taiteilijanuorukaiseen Trajan Dubinderiin. Kohtaaminen etenee yhä syvempään ystävyyteen aina taiteilijan makuuhuoneeseen asti. Gloria hukkaa eräänä kohtalokkaana päivänä kallisarvoisen jalokivikorunsa ateljeessa. Tällä välin Adlon on nimitetty konsernin hallituksen puheenjohtajaksi ja hänestä on päätetty maalauttaa rintakuva. Työn saa tehtäväkseen lupaava nuori taiteilija Dubinder. Adlon Harbott vierailee taidemaalarin ateljeessa ja löytää kauhukseen tutun rintakorun lattialta. Tapahtumat alkavat nopeasti vyöryä eteenpäin koston ja intohimon pauloissa. Pariskunnan sukunimen kehittelin ruotsin kielen sanoista "har bott", jotka tarkoittavat "on asunut".

Trajan Dubinder on nuori taiteilija. Dubinder tutustuu samanikäiseen nuoreen rouva Harbottiin eräässä ääriään myöten täynnä olevassa kahvilassa. Rouvan pöydässä on vielä vapaana yksi istumapaikka, ja taiteilija pyytää saada istuutua siihen. Romanssi alkaa ensirakkauden merkeissä, mutta päättyy ikävin seurauksin. Dubinder sai kesänovellissani nimensä ruotsin kielen sanoista "du binder", jotka suomeksi käännettyinä tarkoittavat "sinä sidot". Trajan-etunimi tuli mielleyhtymänä päähän Troija-elokuvasta, jonka kävin taannoin katsomassa.

Adalmia Mittansvar on rikas leskirouva. Hän on perinyt huomattavan kiinteistöomaisuuden edesmenneeltä mieheltään Henry Mittansvarilta. Rouva elelee leppoisia eläkeläisvuosiaan ja käy aika ajoin tapaamassa Jonesonia tämän toimistossa. Siellä he muistelevat menneitä aikoja Jonesonin viihdyttäessä madamea jännittävillä seikkailukertomuksillaan. Herttaisella muorilla on kuitenkin salaisuus. Hän on upporikkaan Adlon Harbottin oikea äiti, joka synnytti pojan Urleanus Harbottin syrjähypyn seurauksena. Urleanus on peitellyt totuutta kaikki nämä vuodet valehdellen Adlonin olevan synnytyksen komplikaatioihin kuolleen serkkunsa adoptoitu lapsi. Rouvan nimen kehittelin ruotsin kielen sanoista "mitt ansvar", jotka suomennettuina tarkoittavat "vastaukseni".

Erään tarinan mukaan Henry Mittansvarin esi-isä oli alkujaan ruotsalainen Ausgarius Berglund, joka pakeni verovelkojaan kotimaastaan Ruotsista etäiseen Don Thomasin kylään. Don Thomas oli tuolloin vielä pieni satamakaupunki, mutta riittävän kaukana ja silloisen voudin ulottumattomissa. Ausgarius tarvitsi työpaikan ja sellainen löytyikin satamasta, jossa hän ilmoittautui työntekijäksi yhtenä aamuna. Hän ei osannut juurikaan paikallista kieltä, ja kun häneltä kysyttiin hänen nimeään, hän vastasi ruotsiksi "Mitt ansvar..." Lause jäi kesken, kun sataman työnjohtaja jo kirjoitti Ausgariuksen nimeksi Mittansvar. Siitä lähtien hänet tunnettiin tällä nimellä ja sehän oli vain eduksi Ausgariukselle, koska nyt häntä ei enää yhdistettäisi ruotsalaiseen veropakolaiseen.

Urleanus Harbott on Adlon Harbottin isä ja kaupungin yksi rikkaimmista miehistä. Hän omistaa valtavan laivanvarustamon ja on luonnollisesti ystävystynyt rahoittajiensa ja erityisesti suurimman pankin johtajan kanssa.

Mercuria Harbott on Urleanuksen äiti ja siis tavallaan myös Adlonin isoäiti. Iäkäs muori asuu edelleen Adlon ja Gloria Harbottin asunnossa, jossa hän on asunut lähes koko elämänsä.

Eberhiam Attvara on Gloria Harbottin isä ja Don Thomasin suurimman pankin johtaja. Attvara on myös Urleanus Harbottin hyvä ystävä. He ovat yksissä tuumin päättäneet naittaa lapsensa toisilleen, vaikka näillä ei olekaan intohimoista rakkaussuhdetta toisiinsa. Attvaran nimen keksin ruotsien kielen sanoista "att vara" eli "olla".

Albarius Bilisten on eläkeikää lähestyvä komisario. Hänen korvaamaton apunsa tulee tarpeeseen, kun Joneson ratkoo usein lähes mahdottomilta tuntuvia ongelmia. Bilisten on Jonesonin erittäin hyvä ystävä, joka mielellään jakaa harrastuksiaan yksityisetsiväystävänsä kanssa. Komisarion sukunimi on ruotsia ja tulee sanasta "bilisten" eli "autoilija".