Klassisen musiikin radiota kuunnellessa löytää usein mielenkiintoisia sävellyksiä. Tänään tällainen tuli vastaan, kun radiossa soi George Gershwinin (1898-1937) pianokonsertto F-duurissa. Sävellys syntyi vuonna 1925 ja vain vuotta myöhemmin Gershwinin tunnetusta Sinisestä rapsodiasta. Konsertossa on yllättävän paljon viitteitä juuri Siniseen rapsodiaan. Vähän väliä kuulee tuttuja melodioita, joita säveltäjä käytti rapsodiassaan. Oikeastaan nopeasti kuunnellessa voisi pianokonserttoa luulla Sinisen rapsodian jonkinlaiseksi muunnelmaksi. Sen verran paljon samoja säveliä näissä teoksissa on.
Pianokonserton synty liittyykin vahvasti Siniseen rapsodiaan, joka sai ensiesityksensä helmikuussa 1924 New Yorkissa. Tilaisuudessa oli läsnä myös kapellimestari Walter Damrosch (1862-1950), joka Sinisen rapsodian kuultuaan tilasi seuraavana päivänä säveltäjältä täydellisen pianokonserton New Yorkin sinfoniaorkesterille. Gershwin oli juuri tuolloin täystyöllistetty kolmen eri Broadway-musikaalin kanssa ja pääsi sommittelemaan ensimmäisiä tahteja vasta toukokuussa 1925. Kolmiosaisen konserton ensimmäinen osa valmistui heinäkuussa ja loput kaksi kuukauden välein. Konsertto valmistui lopulliseen muotoonsa marraskuussa samana vuonna.
Gershwin palkkasi 55 soittajan orkesterin omilla rahoillaan viimeistelläkseen sävellystyön. Kapellimestari Damrosch seurasi esitystä ja antoi neuvoja, joiden mukaan Gershwin teki vielä pieniä muutoksia. Konsertto osoitti huomattavaa kehitystä Gershwinin sävellystekniikassa erityisesti siksi, että hän orkestroi työn kokonaan itse toisin kuin Sinisen rapsodian, johon osallistuivat myös pianisti ja sovittaja Ferde Grofé (1892-1972) ja kapellimestari Paul Whiteman (1890-1967). Pianokonsertto sai ensi-illan New Yorkissa 3. joulukuuta 1925 säveltäjän itsensä ollessa pianistina. Tilaisuus oli loppuunmyyty ja konsertto sai yleisöltä erittäin hyvän vastaanoton. Kriitikot sen sijaan olivat hämmentyneitä, koska eivät kyenneet luokittelemaan sävellystä sen enempää klassiseksi kuin jazz-musiikiksikaan. Sergei Prokofjev (1891-1953) luonnehti sävellystä amatöörimäiseksi, mutta aikansa vaikuttavimpiin säveltäjiin lukeutunut Arnold Schönberg (1874-1951) ylisti työtä, tosin vasta Gerswhinin kuoleman jälkeen vuonna 1938.