Kevät on vuosikokousten aikaa yhdistyksissä. Olen ajanpuutteen vuoksi jättänyt muutamia kevätkokouksia väliin, mutta muutamaan tilaisuuteen olen aikaa sentään saanut järjestettyä. Tänään olin jälleen yhdessä kokouksessa, jossa päätettiin talousasiat ja uuden hallituksen kokoonpano samaan syssyyn. Ennen vanhaan yhdistyksellä on vähintään kaksi jäsenkokousta, yksi syksyllä ja yksi keväällä. Asiat oli jaettu sopivasti kokousten kesken. Tämänkertainen maratonkokous kesti kaikkine kaksine äänestyskierroksineen lopulta kaksi ja puoli tuntia. Ilmoittautumisen ja kokouskahvin kanssa ilta venyi kaikkiaan yli kolmituntiseksi.

Hallitukseen oli vapautunut viisi paikkaa ja kuinka ollakaan kokousväki ehdotti kuutta uutta jäsentä. Äänestyshän se siitä sitten syntyi. Neljä ehdokasta valittiin suoraan, mutta kahden äänisaalis ei riittänyt valintaan, joten heistä järjestettiin toinen kierros. Äänestys oli todella kutkuttava, sillä valituksi tullut voitti vain yhden äänen erolla. Tietyllä tavalla voidaan todeta, että ääneni ratkaisi vaalin, vaikka suljetusta lippuäänestyksestä olikin kyse. Toisinaan sitä pääsee tällaiseen vaa’ankielen asemaan ja jäsenenä todella konkreettisesti päättämään yhdistyksensä asioista. Äänestämäni ehdokas tuli valituksi hallitukseen. Vuosikokousten lisäksi jotkut yhdistykset järjestävät lisäksi kevätjuhlia ikään kuin kevätkauden päättäjäisiksi. Minulla on tiedossa vielä muutama kevätjuhla ennen kuin kesä pääsee kunnolla käyntiin. Järjestötoiminta saa aikaa kulumaan, mutta se myös antaa paljon. Koko pitkä ja pimeä talvi on aherrettu oman yhdistyksen eteen ja nyt on sitten aika juhlistaa saavutuksia vielä ennen kesälaitumille kirmailua. Pian on taas edessä syksy ja uudet askareet.