Paluumatka sujui kohtalaisen hyvin tai niin hyvin kuin nyt ahtaassa lentokoneessa voi vain sujua. Sain taas ikkunapaikan, josta toki oli hyvät näköalat ulos, mutta kuten aiemmillakin lennoilla koneen rungon kaartuessa jalkatila kapeni samaan aikaan tehden paikasta entistä ahtaamman. Takanani istui alakouluikäinen ja erittäin rauhaton poika. Kaksi ensimmäistä tuntia lennosta nassikka leikki selkänojani takana olleen istuinpöydän kanssa. Ensin hän väänsi pöydän lukitusvivun auki ja antoi pöydän sitten omalla painollaan pudota alas. Tämän jälkeen hän nosti pöydän jälleen ylös ja antoi pöydän taas pudota vapaasti alas. Prosessi jatkui kahden tunnin ajan. Loput matkasta hän potki selkänojaani ja piti muutenkin kovaa meteliä niin, että äitinsä siinä vieressä vähän väliä joutui hyssyttelemään sen kuitenkaan tehoamatta. 

Vieressäni keskimmäisellä istuimella istunut mies sai takanamme remunneen villin mukulan elämöinnistä tarpeekseen. Matkan puolivälissä hän pyysi lentoemännältä lupaa siirtyä jollekin toiselle vapaalle paikalle, joita koneessa oli siellä täällä. Mies keräsi kimpsunsa ja kampsunsa ja paineli koneen etuosaan. Minä sain samalla kaipaamaani jalkatilaa. Tottahan ylivilkkaan pojan levoton metelöinti häiritsi ympärillä istuneita matkustajia. Vanhempien olisin sen sijaan suonut edes vähän hillitsevän lastaan, mutta sen paremmin isä kuin äitikään ei tehnyt elettäkään rauhoittaakseen jälkikasvuaan. Itse olen sen verran tottunut näihin lentomatkoihin ja niiden häiriötekijöihin, etten antanut tuon rasavillin häiritä kotimatkaani. Itse asiassa taisin olla vähän väsynytkin, kun jossakin välissä ennätin ottaa lyhyet nokoset. Heräsin puoliunisesta horroksesta ja katsoin ikkunasta alas. Ylitimme parhaillaan Kaliningradin rannikkoa ja olimme suuntaamassa kohti Liettuaa. Edellisen kerran muistan kuulleeni kapteenin kuuluttaneen, että olimme jossakin Sveitsin ilmatilassa, joten taisin torkahtaa ehkä noin tunnin ajaksi. Matka-aikaa oli jäljellä enää tunti, ja kone alkoikin pian hitaasti laskeutua yli kymmenestä kilometristä ja valmistautua laskeutumiseen.

Lentomme saapui Helsinkiin noin puoli tuntia myöhässä eli saman verran kuin lähtö oli viivästynyt. Suoriuduin sokkeloisesta terminaalista ennätysvauhdissa, kun matkustin käsimatkatavaroin eikä matkalaukkuhihnalle tarvinnut jäädä odottelemaan. Hyvä tuurini sen kuin vain jatkui. Ulkona odotti lähtövalmiina bussi 615, johon hyppäsin muutamalla loikalla. Vain minuutin parin kuluttua vaunu nytkähti liikkeelle ja viimeinen osuus kotimatkastani alkoi. Kaikkiaan olin erittäin tyytyväinen noin viikon mittaiseen Barcelonan matkaani. Saavutin kaikki matkalle asettamani tavoitteet ja ehkä vähän enemmänkin. Säät olivat loppujen lopuksi erittäin suotuisat maanantain aamupäivää lukuun ottamatta. Leppeän lauha ja aurinkoinen kesäsää teki vierailustani oikein onnistuneen, kun ulkona ei paahtanut viimevuotiseen tapaan yli 30 asteen kuumuutta. Matkajärjestelyt sujuivat mainiosti, vaikka matkanjärjestäjän Logitravelin nettisivut eivät toiminetkaan. En nimittäin koskaan päässyt selailemaan matka-asiakirjojani firman nettisivuilla. Onneksi olin saanut kaikki tarvittavat matka-asiakirjat ja kupongit sähköpostitse, joten en menettänyt mitään, vaikka Logitravelin sivut takkusivatkin. Hotellin valinnassa olisi ollut toivomisen varaa. Glories-hotellin väliseinät taisivat olla pelkkää lastulevyä ilman äänieristeitä, sillä kuulin esteettä naapurihuoneisiin. Jopa naapurin raskas kuorsaus kuului läpi seinien. Hieno viikko Katalonian pääkaupungissa oli takana ja kesäloma koti-Suomessa jatkui harmaana ja sateita odotellen.