Jouduin kuitenkin kohta toteamaan ongelman kannettavan laitteeni nettiyhteydessä. Kone ei tosiaankaan löytänyt verkkoa, ja aloin epäillä, että viikko sitten suorittamani automaattinen Linux-käyttöjärjestelmäpäivitys ei ollut aivan kohdallaan. Jätin koneen korjaamisen sikseen ja lähdin kävellen Avinguda Diagonalia pitkin metroasemalle. Barcelonassa oli lähes kolmekymmentä astetta lämmintä ja puolipilvistä mutta nihkeän kosteaa. Kauniissa kesäsäässä kelpasi käyskennellä ja tuota pikaa jo olinkin metroasemalla. Aluksi en löytänyt mitään palvelupistettä, vaikka kaikki kyltit osoittivat Punt TMB -toimiston suuntaan. Lopulta otin erään lipunmyyntiautomaatin intercom-paikallispuhelimella yhteyttä asiakaspalveluun. Arvatenkin siellä ei ensinnäkään osattu muuta kuin espanjaa ja toisekseen kukaan ei tiennyt asiasta yhtään mitään. En toisaalta muuta odottanutkaan ja kun en osannut espanjaa riittävän hyvin katalaanista puhumattakaan, yritin turhaan esittää asiaani englanniksi rätisevän ja huonosti toimineen radiopuhelinyhteyden välityksellä. Asiakaspalvelu löi lopulta luurin korvaani, mikä lienee tyypillinen paikallinen tapa päästä eroon vaikeista asiakaspalvelutilanteista. Käytös muistutti kovasti kotimaassa saatavaa kohtelua, jota toisinaan tulee tiskin takaa pahaa-aavistamattomalle asiakkaalle, joka on tullut tarjoamaan rahaa kuvittelemansa palveluksen vastineeksi. Tylystä kohtelusta typertyneenä marssin metron päivystykseen, jossa vihdoin pääsin kasvotusten oikein henkilön kanssa. Hän kertoi auttavalla englannilla, että sunnuntaisin palvelupiste sulkeutuu jo kahdelta iltapäivällä, joten se siitä matkalipun lunastuksesta sitten sillä erää. Vain viikkoa aiemmin liikennelaitos oli lähettänyt sähköpostilla kesän aukio-oloajat. Viestissä kerrottiin, että Diagonalin asiakaspalvelupiste on avoinna kahdeksasta kahdeksaan, mutta siinä ei mainittu mitään sunnuntain aukio-olosta. Paikallisliikenteen matkalippu jäi saamatta ja lähdin kävellen takaisin.

Paluumatkalla koukkasin basilikan työmaan kautta. Kirkkorakennus näytti kaikista kuvakulmista katsottuna majesteettisen massiiviselta ja uhkealta. Matkani yhtenä tavoitteena oli päästä koluamaan tuota arkkitehtonisesti erikoista ja maailmanmaineeseen noussutta merkillistä pytinkiä oikein kunnolla ja antaumuksella. Siihen minulla oli nyt mahdollisuus, sillä liityin alkuvuodesta basilikan kannatusyhdistyksen jäseneksi. Jäsenetuihin kuuluu luonnollisesti maksuton sisäänpääsy kaikkien jonojen ohi sekä paljon muuta mukavaa. Tarkoitus olikin nyt kuitata 36 euron vuotuinen jäsenmaksu kertaheitolla. Näppäilin muutamia valokuvia työmaakohteesta ja jatkoin lopulta hotellille, kun aurinkokin alkoi hiljalleen painua mailleen.

Hotellihuoneessa odotti vielä läppärin korjaus. Ajattelin tarkistaa, löytyisikö Lubuntuun yhtään uudempaa päivityspakettia sitten viikon takaisen päivitysoperaation jäljiltä. Kytkin kännykkäni Bluetoothin päälle samoin kuin matkakoneeseenkin ja paritin laitteet keskenään. Jaoin puhelimessa hyvin toimineen nettiyhteyden sinihampaan kautta kannettavalle koneelle, mikä oli käytännössä ainoa tapa saada värkkiin edes jonkinlainen verkkoyhteys. Hieman hidastahan kyyti näin viritettynä oli, mutta sain kuin sainkin läppäriin päivitettyä jälleen uudemmat ohjelmistoversiot odoteltuani 38 megatavun latausta noin puoli tuntia. Uudelleenkäynnistyksen jälkeen langaton verkkokin löytyi heti ja kone oli jälleen melkein käyttökunnossa. Käyttiksen päivityksessä oli edelleen jotain pielessä, sillä näppäimistö ei aina totellut eikä toisinaan reagoinut mihinkään näppäinpainallukseen Chrome-selaimessa. Aikani Chromen kanssa taisteltuani vaihdoin lopulta Firefox-selaimeen, jossa näppäimistö toimi kuin rasvattuna. Kello raksutti uhkaavaa vauhtia kohti keskiyötä.