Espanjan koillisosassa Katalonian pääkaupungissa Barcelonassa on rakennettu La Sagrada Familia -temppeliä jo 132 vuotta. Kunnianhimoinen rakennushanke käynnistettiin vuonna 1882 ja sen tavoitteena oli rakentaa roomalaiskatolinen kirkko Pyhän Joosefin seuraajien hengelliselle seuralle. Hankkeen puuhamies ja seuran perustaja, katalonialainen kirjakauppias Josep Maria Bocabella (1815-1892) ei koskaan nähnyt käynnistämäänsä luomusta valmiina kuten eivät sitä nähneet muutkaan tuon ajan keskeisimmät toimijat. Kirkon ensimmäiseksi arkkitehdiksi valittiin Francisco de Paula del Villar (1828-1901), joka tosin jätti tehtävänsä jo vuoden kuluttua töiden aloittamisesta. Hänen jatkajakseen tuli arkkitehti Antoni Gaudi (1852-1926), jonka jos vieläkin kunnianhimoisemmat suunnitelmat viivästyttivät kirkon valmistumista. Gaudin kuolema kesken hankkeen jätti ilmaan suuren joukon kysymysmerkkejä, sillä arkkitehti vei ison osan suunnitelmistaan mukanaan hautaan.

Temppelin rakentaminen koki Espanjan sisällissodassa kovia ja monet Gaudin jälkeensä jättämät vähäisetkin suunnitelmat ja pienoismallit joko tuhottiin tai vähintäänkin vaurioitettiin. Kirkon pystytys olikin pitkään seisahduksissa 1900-luvun alun myrskyisinä vuosikymmeninä, ja suunnitelmien puuttuessa rakennuksen jatkosuunnitelmat olivat lähes pelkkien arvausten varassa. Monet nykyaikaiset työvälineet, kuten tietotekniikan mukaantulo arkkitehtuurisuunnittelussa ja kolmiulotteisessa mallinnuksessa, ovat vauhdittaneet rakennustöitä huomattavasti 1980-luvulta alkaen. Nykyään kirkon arvioidaan valmistuvan noin 12 vuoden kuluttua eli vuonna 2026. Tavallisesti rakennusprojektien aikataulut ovat tarkkoja ja hyvin suunniteltuja ja projektin päättymispäiväkin on yleensä tiedossa. La Sagrada Familian valmistumisajankohta on tavanomaisesta poiketen epävarma, sillä kirkon rakentamista on alusta asti rahoitettu lahjoitusvaroin ja myöhemmin myös erilaisin myyntituottein sekä tietysti turisteilta perityillä pääsymaksuilla keskeneräiselle rakennustyömaalle. Rahoituksen epävarmuus selittää omalta osaltaan projektin venymisen ja epävarman valmistumisajan.

Kirkkoa rahoittava säätiö kerää varoja rakennushankkeelle ja käyttää tietysti kaikenlaisia nykyaikaisia varainhankinnan menetelmiä vaativassa tehtävässään. Yksi rahoitusmuoto lahjoitusten lisäksi on La Sagrada Familian ystävät -yhteisö, joka kerää vuotuisia jäsenmaksuja ja tarjoaa yhteisöön kuuluville jäsenilleen rahanarvoisia jäsenetuja. Vuoden jäsenmaksun suuruus henkilöjäseneltä on 36 euroa. Alennettu 20 euron jäsenmaksu peritään alle 30-vuotiailta opiskelijoilta, työttömiltä ja eläkeläisiltä. Nelihenkisen kahden aikuisen ja kahden alle 18-vuotiaan lapsen muodostaman perheen vuosimaksu on 38 euroa. Jäsenedut ovat mukavat, mikäli niitä vertaa vaikkapa aivan tavalliseen turistikäyntiin rakennustyömaalla. Jäsenille on nimittäin oma sisäänkäynti basilikaan eikä jäsenten tarvitse siis jonottaa sisäänpääsyä. Jäsenet pääsevät myös maksutta kirkon torneihin sekä Gaudin museotaloon Güell-puistossa. Jäsenyys antaa lisäksi alennusta eri puolilla Barcelonan ja Katalonian aktiviteettikohteissa, joten reilun kolmenkympin jäsenmaksulle saa vastinetta jo ensimmäisellä käynnillään kaupungissa.

Liityin vuoden alussa useamman vuoden harkinnan jälkeen La Sagrada Familian ystäviin. Olen nimittäin innokkaana seurannut rakennustöitä aina siitä lähtien, kun ensimmäisen kerran tutustuin kiehtovan historian taakse kätkeytyvään kirkkoon. Barcelonassa olenkin sitten vieraillut jo useita kertoja ja joka kerralla vierailuohjelmaani on sisältynyt käynti työmaalla. Vierailujen aikana olen myös tukenut temppelin valmistumista ostamalla aiheeseen liittyviä kuvakirjoja ja videoita sekä tietysti käynyt sisällä itse rakennuksessa. Mikäli jäsennumeroni etenee numerojärjestyksessä, voi sen perusteella päätellä, että ystäviin kuuluu yli 7 000 henkilöä. Jäsenet saavat postissa henkilökohtaisen jäsenkortin sekä aika ajoin sähköpostiinsa rakennustöiden etenemisestä kertovan värikkäästi kuvitetun projektiraportin. Seuraavan kerran voinkin vierailla kirkossa aivan uudenlaisessa roolissa.