Lento Helsingistä Barcelonaan kesti neljä tuntia. Pian lähdön jälkeen minua alkoi nukuttaa ja yritinkin siinä istualtani ottaa nokoset. Ehkä jossakin vaiheessa sain lopulta vähän nukutuksi, sillä heräsin matkan puolivälissä taas pirteänä. Lueskelin aikani kuluksi Dorling-Kindersleyn julkaisemaa Eyewitness Travel -sarjaan kuuluvaa Barcelonan matkaopasta, jossa on sarjalle tuttuun tyyliin seikkaperäisiä kuvauksia matkakohteista, valmiita kävelyreittejä sekä havainnollisia piirroksia ja sadoittain valokuvia. Mainion kirjan lisäksi aikaansa saattoi viettää myös nenä kiinni läppärin tai tabletin ruudussa. Norwegianin lennolla oli ilmainen Wi-Fi-yhteys, joka toimi kyllä kännykälläni, mutta matkatietokoneeni ei löytänyt signaalia. En tosin viitsinyt alkaa surffata netissä ja tyydyinkin vain tarkistamaan hotellini osoitteen ja jäljellä olleen matka-ajan. Lentoreittiä ja -korkeutta sai ennen vanhaan seurata matkustamon monitoreista, mutta Norwegianin lennolla reittikarttaa sai tutkia omalla tietokoneella, kunhan ensin otti langattoman nettiyhteyden koneen tukiasemaan.

Lento saapui ajallaan Barcelonaan eli 16.40 paikallista aikaa. Olin ostanut pakettimatkan yhteydessä bussikuljetuksen kentältä hotelliin. Enää piti vain löytää sovittu Musta Hevonen -patsas terminaalirakennuksesta, mutta varauksessa oli onneksi seikkaperäiset ohjeet. Patsas löytyi helposti ja sitten vain jäin odottelemaan, että jotain tapahtuisi. Puolen tunnin kuluttua aulaan ilmestyi kaksi nuorta miestä, joilla oli vihreät pikeepaidat kuljetusyhtiön logoilla. Selässä luki Eros Bus Travel eli juuri sen bussifirman nimi, joka mainittiin varauksessa. Nimi hieman herätti hilpeyttä, mutta ehkäpä omistajan nimi katalonialaisittain oli Eero. Miehistä päättelin, että kuljetukseni oli saapunut noutamaan minua. Kuponkini kelpasi miehille ja minut sijoitettiin ryhmään numero yksi. Sain kuulla, että odottelisimme aulassa vielä puolisen tuntia muita matkustajia, joten käytin odotusajan hyödyksi ja käväisin läheisessä Pans & Company -kuppilassa syömässä kanahampurilaisen kevyeksi välipalaksi. Kentällä meni melkein puolitoista tuntia ennen kuin pääsimme vihdoin lähtemään. Ryhmääni ei lopulta tullut muita matkustajia, joten olin ainoa asiakas 15 hengen pikkubussissa, jolla oli tarkoitus viedä useita matkustajia eri hotelleihin. Minulle privaattikyyti tosin kelpasi, sillä pääsinhän näin suoraan hotelliini ilman, että olisin joutunut istumaan ilmastoidussa pakussa pakollisen kaupunkikierroksen ajan.

Kolmen tähden hotelli Glories sijaitsi lähellä Avinguda Diagonal -katua ja vain parin korttelin päässä La Sagrada Familia -basilikasta. Ensivaikutelmani hotellista oli myönteinen, sillä majoitus oli uudenaikaista, siistiä, puhdasta ja käytännöllistä. Huoneessa oli salasanalla lukittu langaton nettiyhteys sekä tallelokero, johon tosin piti vastaanotosta käydä erikseen hakemassa avaimen virkaa hoitanut magneettijuovakortti. Purin matkareppuni ja käynnistin kannettavan tietokoneen tarkistaakseni muistiinpanoja, jotka olin tallentanut matkaa varten. Olin nimittäin ostanut ennakkoon netistä neljän päivän julkisen liikenteen matkalipun. Ennakkoon ostettuna sain lipusta vielä kymmenen prosentin alennuksen, joten enää piti vain käydä noutamassa lippu paikallisliikenteen palvelupisteestä. Tätä varten olin saanut jo viikko sitten sähköpostia Barcelonan liikennelaitokselta, jossa muistutettiin palvelupisteiden kesän aukioloajoista. Viestin mukaan keskustassa sijaitseva Diagonalin metroaseman piste oli avoinna sunnuntaina iltakahdeksaan asti, joten aloin valmistautua pieneen kävelyretkeen. Kello oli jo seitsemän illalla, kun aloin käynnistellä konetta. Laite ei löytänyt langatonta verkkoa, kuten se oli niin hienosti aiemmilla matkoilla tehnyt. Havaitsin tämän ongelman jo lentokoneessa, mutta kohautin vain olkapäitäni, koska kuvittelin, ettei läppäri jostain syystä löytänyt koneen tukiasemaa, vaikka älykännykkä sen löysi välittömästi.