Portugali 2016 - osa 5

Seuraava kohteemme sijaitsi Lissabonin vanhassa kaupungissa Alfamassa. Jäimme bussista Praca do Comércio -aukion liepeillä ja kapusimme kapeita kujia pitkin paikalliseen Antonion pubiin, jossa ryhmällemme tarjoiltiin vinho verde -valkoviiniä kalapullien kera. Viini oli mainiota, kun taas paikallisen portugalilaisen herkun eli kalapullat olisin voinut jättää väliin. Kalan maku oli melko voimakas ja mielestäni pilasi hyvän viinin. Kapakassa oleilumme aikana sade oli yltynyt jo niin voimakkaaksi, että poistuessamme pidättelimme hetken pahinta kuuroa erään porttikäytävän suojassa. Sateen hellitettyä jatkoimme matkaamme bussille, joka tällä erää vei meidät Rossion aukion viereen. Vuorossa oli vapaata omaa aikaa Lissabonin vanhassa osassa noin puolitoista tuntia. Aika riitti mainiosti kahvikupposelle ja käyskentelylle edestakaisin Rua Augusta -kävelykatua pitkin. Sade oli lakannut ja pilvet alkoivat väistyä taivaalta. Pistäydyin läheiseen Pastelaria Ferrari -kahvilaan maitokahville ja rocha-leivonnaiselle. Tuhti kakku muistuttaa maultaan ja koostumukseltaan meikäläistä maustekakkua, mutta on kooltaan noin aikuisen nyrkin kokoinen eli sopiva yhden hengen nautittavaksi. Rocha on portugalia ja on suomeksi kirjaimellisesti kivi ja siltä se ruskean värisenä ulkopäin vähän näyttääkin. Leipomuksen seassa on rusinoita ja se murenee helposti. Kakusta leikataan veitsellä pieniä suupaloja, jotka syödään haarukalla. Luomus on erittäin täyttävä ja ennen kaikkea makea, ja ellei satu olemaan kovin nälkäinen, voi yksikin rocha jopa korvata lounaan. Vapaa-ajan lopuksi palasin Rossion aukiolle odottamaan bussiamme. Siinä samalla panin merkille sotilaiden suuren määrän torin ympärillä. Sotilailla oli myös melkoinen asearsenaali käsissään, joten turvallisuuteen oli varustauduttu kovat piipuissa.

Rocha ja kahvi
Kuva
Matti Mattila

Päiväretkemme päätteeksi bussi kurvasi vielä Parque Eduardo VII -puiston pohjoispuolelle. Lissabonin suurin keskuspuisto on nimetty Englannin kuninkaan Edward VII:n (1841-1910) mukaan, koska kuningas vieraili Portugalissa vuonna 1902 vahvistamassa Englannin ja Portugalin väliset diplomaattisuhteet, jotka juontavat juurensa jo Windsoreittein ajalta vuodesta 1386. Puisto viettää jyrkästi ylöspäin ja sen korkeimmalta kohdalta on upeat näkymät kaupungin keskustan suuntaan. Huilasin hotellissa jonkin aikaa ja lähdin iltakävelylle Estorilin rantabulevardille ennen päivällistä. Hotellimme ei todellakaan ollut kuuluisa keittiöstään, sillä ruoka siellä aamiaista lukuun ottamatta oli suorastaan kehnoa. Muutaman illan jälkeen olin päätynyt tyytymään vain alkukeittoon ja salaattiin, sillä tälläkään kertaa pääruoka ei ulkonäkönsä puolesta houkutellut syömään. Onneksi olin tuhdin aamiaisen jäljiltä vielä täysin kylläinen, joten saatoin jättää pääruuan väliin. Jälkiruokakin oli mielestäni etovan näköinen ja niinpä nostin kulhooni vain hedelmäsalaattia, joka sekin oli peräisin peltipurkista. Nopea vilkaisu paikalliseen sääennusteeseen lupaili seuraaviksi päiviksi aurinkoista säätä, mutta jo perjantaina oli tiedossa jälleen vesisateita.

Neljäs päivä - keskiviikko 16.3.

Kuva
Matti Mattila

Heräsin keskiviikkoaamuna jälleen ennen herätyskelloani. Olen nyt joka aamu onnistunut heräämään ennen kännykkäni piipitystä, toisinaan jopa tuntia ennen asettamaani hälytysaikaa ja toisinaan vain kymmenen minuuttia ennen aiottua herätystä. Aamutoimien jälkeen kapusin kellarikerroksen huoneestani yhden kerroksen ylemmäksi ravintolaan aamiaiselle. Hotelli on rakennettu mäen rinteeseen, joten kellarissa sijainnut huoneeni olikin itse asiassa katutasossa riippuen siitä, mistä suunnasta asiaa tarkasteli. Luvassa oli päiväretki Sintraan, jonne bussimme lähti yhdeksältä aamulla. Bussimatkalla opettelimme oppaamme johdolla muutaman tärkeän portugalinkielisen sanan. Hyvät huomenet toivotetaan sanomalla bom-dia, joka lausutaan jotakuinkin [bon di:a]. Kiitos on portugaliksi obrigado tai orbigada riippuen siitä, kumpi sukupuoli sen sanoo. Miehet kiittävät sanomalla o-päätteisen muodon maskuliinisesti obrigado, joka lausutaan suurin piirtein [obriga:du]. Naiset sen sijaan kiittävät a-päätteisellä muodolla feminiinisti sanomalla obrigada lausuen sen muodossa [obriga:da]. Erittäin kohteliaissa tilanteissa myös nainen kiittää maskuliinisesti sanomalla obrigado suuntaessaan sen esimerkiksi korkea-arvoisemmalle henkilölle.

Julkaistu perjantaina 25.3.2016 klo 14:18 avainsanoilla loma ja matkailu.

Edellinen
Portugali 2016 - osa 4
Seuraava
Portugali 2016 - osa 6
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä