Portugali 2016 - osa 3

Muutaman tunnin vapaa lounasaikamme päättyi ja lähdimme matkanjohtajamme johdolla Cascaisin rautatieasemalle. Oppaamme halusi näyttää meille, miten paikallisjunalla matkustetaan ja miten matkalippua käytetään. Niin sitten köröttelimme kaksi pysäkinväliä takaisin Estoriliin, jonka asemalta oli muutaman sadan metrin kävelymatka hotelliimme. Reitin varrella ohitimme legendaarisen Euroopan suurimman kasinon sekä Mannerheiminkin asuttaman ja vähintäänkin yhtä legendaarisen hotelli Palacíon, joka itse asiassa sijaitsi aivan hotellimme nurkilla. Päivä oli kallistunut jo iltapäivän puolelle, joten saimme huoneet, ja pääsin näin purkamaan melkein ylitsepursuavan reppuni. En jäänyt huoneeseen lepäilemään vaan lähdin kävelylle Estorilin rantabulevardille. Aurinko oli paistanut koko päivän ja ulkona oli miellyttävä noin 18 asteen lämpötila. Varjoisilla paikoilla sen sijaan oli viileää aivan kuten koti-Suomessakin näin kevään aikaan. Istuskelin pitkän tovin bulevardilla ja annoin auringon lämmittää. Kerrankin ei ollut mihinkään kiire ja saattoi vain seurata ohikulkijoita ja Atlantin heikkoja laineita, jotka löivät silloin tällöin rantaan.

Toinen päivä - maanantai 14.3.

Cascaisin rautatieasemalla
Kuva
Matti Mattila

Hotellin päivällinen ei ollut oikein mistään kotoisin. Aivan kelvoton se ei ollut, mutta parempiakin ruokia on aikojen saatossa tullut syötyä. Pääruokana oli erikoinen kalapaistos, mutta en saanut selvää, oliko se kiusaus vai hotellin oman keittiön jokin muu eksoottinen luomus yrittäen tyydyttää vieraiden skandinaavista makua. Alkukeitto oli haaleaa, ja salaattikin oli saanut odottaa ruokailijoita liian pitkään. Onneksi minulla ei ollut kovin kova nälkä ja tyydyinkin enimmäkseen maistelemaan suupalan sieltä ja toisen täältä. Ainoastaan paistettu kana oli onnistunut etenkin kun jälkiruokakin oli saatu kokattua häijyn etovan näköiseksi. Katkonaisen ja hieman levottoman yön jälkeen heräsin tavalliseen tapaani noin seitsemän aikoihin paikallista aikaa. Suomessa kello oli lyönyt jo yhdeksän, mutta olinhan sentään herännyt edellisenä aamuna keskellä yötä, joten uni kyllä maistui. Katutasossa sijainnut huoneeni ei ollut sieltä lämpimämmästä päästä. Huoneessa oli tuskin kuusi-kahdeksantoista astetta lämmintä, ja tunsin koko ajan palelevani. Säädin ilmastointilaitteen lämmityksen täysille tai oikeastaan se oli jo täysillä edellisen asukkaan jäljiltä. Lämmityslaite ei tuonut toivottua tulosta, joten valitin matkanjohtajalle kylmästä huoneesta. Yö sujui kuitenkin kohtalaisen hyvin paksun peiton alla. Huoneen lämmitys oli korjattu hyvin yksinkertaisesti. Avainpesään oli lyöty ylimääräinen avainkortti, jolla sähköt pysyivät päällä huoneessa. Näin myös ilmastointilaite puhalsi lämmintä ilmaa huoneeseen, ja kone oli säädetty pauhaamaan täysillä.

Estorilin hiekkaranta
Kuva
Matti Mattila

Portugalin maanantaiaamu valkeni hieman pilvisessä säässä. Aurinko paistoi aika ajoin, mutta iltaa kohden pilvisyys näytti lisääntyneen. Jonkin sääennusteen mukaan tiistaina sataisi vettä. Olin varautunut sadesäähän sadetakilla ja sateenvarjolla, joita en tosin toivonut joutuvan käyttämään. Hotellin aamiainen oli runsas ja täyttävä. Tankkasin tapani mukaan kunnolla, jotta päivällä ei tarvitsisi lounastaa kuin erittäin kevyesti jos lainkaan. Päivän ohjelmassamme oli kiertokäynti eri puolilla Lissabonin eteläpuolella sijainneissa kohteissa lähinnä Setubalin alueella. Ensimmäiseksi bussimme vei meidät noin tunnin ajomatkan päähän pieneen Azeitaon kylään, jossa sijaitsee Portugalin toiseksi suurin viinitila José Maria da Fonseca. Matkalla ylitimme legendaarisen huhtikuun sillan, joka muistuttaa kovasti San Franciscossa sijaitsevaa Golden Gate -riippusiltaa. Rakennelman erikoinen nimi eli Ponte 25 de Abril on sanatarkasti suomennettuna Huhtikuun 25. silta. Vuonna 1966 valmistunut riippusilta oli alun alkajaan nimeltään Ponte Salazar rakennuttajansa, Portugalin silloisen ja todellisen hallitsijan Antonio Salazarin (1889-1970) mukaan nimetty. Silta nimettiin uudelleen 25. huhtikuuta 1974 tapahtuneen Neilikkavallankumouksen muistoksi. Pituutta tällä yhdysvaltalaisten pystyttämällä teräsrakennelmalla on noin kaksi kilometriä. Matkalla ohitimme myös 28 metriä korkean Cristo Rei -patsaan, joka levitettyine käsineen puolestaan muistuttaa Rio de Janeirossa seisovaa kuuluisaa Kristus-patsasta.

Julkaistu keskiviikkona 23.3.2016 klo 17:21 avainsanoilla loma ja matkailu.

Edellinen
Portugali 2016 - osa 2
Seuraava
Portugali 2016 - osa 4
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä