Estoriliin olisi voinut palata kahdella eri bussilinjalla. Toinen eli linja 418 kulki Sintran rautatieasemalta Estorilin rautatieasemalle. Vaihtoehtoinen linja eli 403 olisi kulkenut Sintran rautatieasemalta puolestaan Cascaisin rautatieasemalle, josta olisi voinut kauniina päivänä vaikka kävellä rantabulevardia pitkin Estoriliin. Sää muuttui nopeasti aurinkoiseksi, ja hetken siinä mietin, ottaisinko sittenkin Cascaisiin menevän bussin. Olisin joutunut kuitenkin odottamaan sitä kohtuuttoman pitkään, sillä bussit kulkivat vain tunnin välein ja lähtivät suunnilleen samoihin aikoihin. Seisoin jo kuitenkin Estoriliin menevän bussin pysäkillä enkä viitsinyt alkaa vaihtaa katosta, sillä pelkäsin myöhästyväni jommastakummasta ja pahimmassa tapauksessa molemmista busseista. Paluumatka onnistui menomatkan tavoin täydellisesti ja bussitkin tulivat juuri sopivasti hollille, kun satuin paikalle. Päiväretkeni Penan palatsiin onnistui lopulta paremmin kuin olin osannut odottaa eikä aamupäivän pieni sade haitannut, kun enimmän ajan vietin sisätiloissa joko linja-autossa tai itse palatsissa. Perillä kannattaa varata vähintään puolitoista tuntia itse palatsissa kiertelyyn. Matka Estorilistä palatsin pääovelle kesti bussivaihtoineen noin vajaa puolitoista tuntia samoin kuin paluumatkakin. Vierailuun kannattaa siis varata koko päivä ja siihen on hyvä yhdistää samalla käynti kansallispalatsissa, joka on siinä matkan varrella.

Iltapäivä oli jo aivan aurinkoinen eikä sateesta ollut kuin muisto ja muutama märkä lätäkkö jäljellä. Palasin Estoriliin samalle bussipysäkille, josta olin lähtenyt monta tuntia aikaisemmin. Piipahdin matkallani hotellille läheisessä Pasteleria Garrett -kahvilassa, jossa tilasin ison maitokahvin ja lehtitaikinasta leivotun kinkkusämpylän tapaisen luomuksen yhteensä reilulla kolmella eurolla. Lehtevä leipomus oli kaiketi tarkoitus syödä veitsellä ja haarukalla, mutta kun pistin ensimmäisen piston ilmavaan höttöseen, mureni se tuhannen päreiksi ja sain lopulta syödä muruja melkein kahvilusikalla. Kahvi oli erittäin hyvää, enkä tiedä, johtuiko se siitä, että sitä oli jatkettu vedellä ja maidolla. Normaalisti pieni kahviannos on vahvaa ja tujua juotavaa, ja näin suomalaiseen Juhla Mokkaan tottuneelle paikallinen espresso maistuu suorastaan karvaalta. Vapaapäiväni onnistui yli odotusten ja olin erittäin tyytyväinen, että sitten lopulta lähdin matkaan. Varasuunnitelmani olisi ollut jäädä hotellille lepäilemään ja ehkäpä nukkumaan, mutta en antanut pienen sateen haitata jo melkein intohimoksi muodostunutta kiinnostustani vanhaa arkkitehtuuria kohtaan. Päätin nopeuttaa huomisen paluupäivän lentokenttämuodollisuuksia tekemällä lähtöselvityksen ennakkoon hotellilla. Alakerran yleisötietokoneella oli tulostin, jolla printtasin maihinnousukorttini mukaan.

Seitsemäs päivä - lauantai 19.3.

Talvilomani toinen aikainen herätys koitti lomaviikon viimeisenä päivänä. Olin asettanut kännykkäni kellon herättämään puoli kuudelta aamulla, sillä bussi oli lähdössä puoli seitsemältä Lissabonin lentokentälle. Onneksi en sentään joutunut heräämään aivan keskellä yötä, kuten kävi loman alussa. Lento Helsinkiin oli aikataulutettu lähteväksi yhdeksältä ja se saapuisi kotimaahan iltapäivällä noin neljän aikoihin. Lentoaika ei ollut kuin viitisen tuntia, mutta kun Suomi oli kaksi tuntia Portugalin aikaa edellä, niin matka-aikaa kertyi kaikkiaan seitsemisen tuntia. Kulkuvälineet olivat jotakuinkin aikatauluissaan, vaikka bussimme taisi tulla hotellin eteen hieman luvattua myöhemmin. En jäänyt lentoaseman lähtöselvitykseen muiden matkustajien tapaan, koska olin jälleen tehnyt lähtöselvityksen etukäteen edellisenä päivänä netissä. Saatoin siis vain kävellä suoraan turvatarkastukseen, kun mukanani ei ollut edes matkalaukkua matkustaessani tällä kertaa erittäin kevyesti. Kone laskeutui Helsinkiin aikataulun mukaisesti, ja pian jo odottelinkin paikallisbussia kaupungin keskustaan ja kotiin. Säätila Suomessa oli selkeä mutta lopputalvelle tyypillisesti kylmä. Hieno lomaviikko Portugalissa oli päättynyt. Ensimmäinen matkani historiaa huokuvaan eurooppalaisvaltioon oli onnistunut täydellisesti ja ehkäpä paremmin, kuin olin osannut odottaa. Iso kiitos onnistumisesta kuuluu mainiolle matkanjohtajallemme sekä tietysti mukavalle ryhmällemme.