Olin laittanut herätyskellon soimaan varttia yli kaksi yöllä. Edessä oli lento Helsingistä Lissaboniin, Portugalin pääkaupunkiin puoli kuuden aikaan aamulla. Viikon mittainen talvilomani oli alkamassa. Epäinhimillinen lähtöaika ei jättänyt paljon aikaa nukkumiseen, joten meninkin maata jo hyvissä ajoin alkuillasta. Olen tottunut nukahtamaan yleensä paljon myöhemmin, eikä nukkumisesta ennen yhdeksää tahtonut tulla nyt mitään. Yön aikana vilkuilin muutaman kerran kelloa, joka vääjäämättömästi mutta hitaasti eteni ensin kohti puoltayötä ja sitten tunti kerrallaan kohti lähtöäni. Olin juuri nukahtanut, kun jälleen kerran loin katseeni punaisia numeroita loimuavan kellon näyttötauluun. Kello oli kymmentä yli kaksi eli herätykseen oli enää aikaa viisi minuuttia. Otin herätyksen pois päältä, koska en halunnut kuulla sitä karmivaa räminää, jonka herätyskello olisi päästänyt. Pomppasin ylös ja laitoin nopean aamupalan. Kaikkiin aamutoimiin meni nopeutettunakin vajaa tunti, mutta olin aikataulussani. Bussi lentoasemalle oli lähtevä pian kolmen jälkeen, ja matka Vantaalle oli kestävä noin neljäkymmentä minuuttia.

Ensimmäinen päivä - sunnuntai 13.3.

Olin jälleen kerran päättänyt matkustaa kevyesti ja olin siksi pakannut matkaan vain reppuni. Se pursui ääriään myöten ja painoi vessa henkilövaakani mukaan hieman yli seitsemän kiloa. Sain juuri ja juuri sen kiinni ja nostettua olalle, mutta yhtään enempää tavaraa sinne ei olisi enää mahtunut. Hammastahnankin päätin ostaa vasta perillä. Astuin ulos ja kadulle ja hämmästyin, miten vilkasta ulkona oli. Väenpaljoudesta ei olisi uskonut, että kello oli vähän yli kolme keskellä yötä. Väkeä maleksi kaduilla kuin tavalliseen päiväsaikaan. Tosin monet huojuivat ja pyörivät kuin olisivat vasta tulleet ravintolasta kostean illan jälkeen. Matkustajia oli kehotettu saapumaan lentoasemalle vähintään kaksi tuntia ennen lähtöä. Olen aina ihmetellyt, miksi kentällä pitää olla niin paljon aikaisemmin. Ehkä näin matkustajille jää enemmän aikaa viettää ravintoloissa ja kaupoissa. Itse lähdin matkalle suositusta paljon myöhemmin, koska kokemuksesta tiedän, että kentällä saa joka tapauksessa odottaa koneen lähtöä. Kaiken lisäksi olin tehnyt lähtöselvityksen jo edellisenä päivänä netissä, joten olisin voinut yksinkertaisesti vain kävellä suoraan koneeseen. Turvatarkastukseenkaan ei ollut jonoa ja pääsin heti läpi lähtöhalliin.

Lähtö viivästyi kymmenen minuuttia. Noin viiden ja puolen tunnin lento sujui kuitenkin hyvin jotakin sairaustapausta lukuun ottamatta. Joku vanhempi mieshenkilö oli ilmeisesti menettämässä tajuntansa, enkä yhtään ihmettele. Olihan herätys ollut jo ennen kukonlaulua ja matkustamossakin tuntui turhan lämpimältä. Kohta jo kuulutettiin lääkäriä, josko sellainen olisi sattunut olemaan messissä. Pian käytävää pitkin asteli varmoin askelin vanhempi tyylikäs harmahtava naishenkilö, joka itse asiassa näyttikin aivan lääkäriltä tai ainakin mielikuvani oli sellainen. Miehelle annettiin vähän lisähappea ja pantiin penkkien päälle pitkälleen. Tovin kuluttua tilanne oli ohi ja matka jatkui tavalliseen tapaansa. En periaatteessa ollut kovin väsynyt karmean aikaisesta ylösnoususta huolimatta, mutta silti nukuin pariin otteeseen pää nuokkuen ahtaassa matkustamossa. Heräsin tai oikeastaan havahduin ensimmäisen kerran, kun valot kirkastuivat. Se oli merkki aamiaistarjoilusta.