Olin laittanut herätyskellon soimaan aamuneljältä. Yö oli ollut levoton eikä nukkumisesta tahtonut tulla mitään. Ehkä vähän jännitin tulevaa matkaa, sillä oli noin puoli vuotta aiemmin varannut viikon mittaisen reissun Maltalle. Kuukaudet olivat vierähtäneet yllättävän nopeasti. Viime syksynä lähtöpäivä tuntui vielä kaukaiselta ajatukselta, mutta vähin erin aika kului ja viimein koitti sitten matkan aika. Tämänkertaisen talvilomani olin ajatellut viettää tarunhohtoisella ja varmasti historiallisella Maltan saarella. Matkakohde valikoitui puolivahingossa. Huomasin eräänä päivänä lehdessä Albatros Travel -matkatoimiston mainoksen ja siitä varasin matkan samoin tein sen enempää empimättä. Edullisen hintansa lisäksi ajankohta oli juuri sopiva minulle enkä myöskään ollut aiemmin vieraillut Maltalla, joten syitä lähtöön löytyi useita.

Ensimmäinen päivä - maanantai 6.3.

Herätyskello ei ehtinyt soida. Olin nukkunut koiranunta ja heräilin aika ajoin pitkin yötä. Hieman ennen asettamaani herätystä kömmin ylös sängystä ja ryhdyin aamutoimiin. Olin viikkoa aiemmin tilannut poikkeuksellisesti taksin, sillä halusin nukkua mahdollisimman pitkään. Joukkokulkuvälineillä matka lentokentälle olisi kestänyt kolmesta vartista tuntiin, joten olisin pahimmassa tapauksessa joutunut heräämään tuntia aikaisemmin kuin nyt. Taksilla matka kotiovelta lentoterminaaliin taittui kymmenessä minuutissa. Yhtä nopeasti hupeni matkakassani, sillä pirssillä suhailu ei suinkaan ollut halpaa. Olin tilannut taksin viideksi, ja auto saapui täsmälleen tilattuun aikaan. Toinen syy taksille oli ulkona paukkunut yhdeksän asteen pakkanen. En halunnut värjötellä bussipysäkeillä vaan ajattelin tällä kertaa maksaa mukavuudesta. Taksin käytölle löytyi viikon mittaan kolmaskin syy. Lentokentän turvatarkastuksessa oli odotettavissa ruuhkia, sillä Ilmailualan Unioni oli käynnistänyt lakkotoimet kolmelta aamuyöllä, siis juuri samaan aikaan kuin lentoni oli määrä nousta ilmaan. Matkatoimistoni lähetti sähköpostilla kehotuksen saapua kentälle reilusti etuajassa ruuhkien välttämiseksi. Lentoni oli lähtevä kymmentä vaille seitsemän, ja saavuin kentälle kymmentä yli viisi eli vajaa kaksi tuntia aikaisemmin. Entuudestaan tiesin, että jopa tuntikin riittäisi lähtöselvitykseen ja turvatarkastukseen. Nykyään lähtöselvityskin hoituu automaatilla jonottamatta tai kotona netissä. Pyrin hyödyntämään itsepalveluautomaatteja aina kun se vain on mahdollista ja järkevää. Näin tein kentälläkin ja pääsin muutaman minuutin kuluttua turvatarkastukseen. Pelättyjä jonoja ei ollut ja itse asiassa virkailijat odottivat tyhjillä porteilla matkustajia. Olin ollut kentällä vasta noin vartin ja seisoin jo lähtöportin edessä todetakseni vain, että koneen lähtöön oli aikaa vielä puolitoista tuntia.