Seitsemäs päivä - sunnuntai 12.3.

Toiseksi viimeinen lomapäiväni Maltalla käynnistyi tavalliseen tapaan hieman ennen seitsemää aamulla. Tänään sunnuntaina ei ollut mihinkään kiire. Tiedossa oli puolipäiväretki paikalliselle maatilalle. Olin varannut tämän ylimääräisen retken matkavarauksen yhteydessä, mutta vielä alkuviikosta mukaan pääsi ilmoittautumalla oppaalle. Retkemme lähti yhdeltätoista ja ryhmään oli ilmoittautunut lopulta viitisentoista lähtijää. Matkasimme kahdella pikkubussilla parikymmentä minuuttia sisämaahan päin eräälle pienelle tilukselle, jossa paikallinen oppaamme Christian Borg otti meidät vastaan. Maatilalla paikkoja esitteli itse isäntä Charlie Vella, joka oli luonut tilastaan todellisen koetilan erilaisine lajike- ja risteytyskokeiluineen päivineen. Menomatka maatilalle oli mutkainen ja kuoppainen ja kävelimme vielä noin sata metriä läheiseltä kappelilta varsinaiseen kohteeseemme. Korkean kukkulan rinteellä sijainneen kappelin takaa oli jälleen kerran hienot ja valokuvaukselliset näköalat alas laaksoon ja Välimerelle.

Charlien maatilkku ei ollut ymmärtääkseni kovin suuri. Pienelle palstalle oli kuitenkin ahdettu jos jonkinlaista maatila-aktiviteettia, kuten oliivipuita, kukkaistutuksia, yrttien kasvatusta, pikkuruinen peltopalsta, mehiläisten hoitoa ja noin kymmenen kanan ja kahden kukon kanala. Keskelle tilaa kukkulan rinteeseen oli kyhätty talontapainen, jossa oli ehkä yksi huone yläkerrassa ja toinen alakerrassa. Kellarissa oli tosin toimivat saniteettitilat ja televisio eli kaikki mukavuudet oli asennettu näinkin kauas erämaahan. Tilan isäntä esitteli englanniksi murtaen innoissaan saavutuksiaan eikä tahtonut oikein ehtiä antaa puheenvuoroa oppaallamme käännöksiä varten. Tilakierroksen jälkeen istuuduimme talohökkelin edustalle saamaan oppia oliiviöljystä. Paikallinen oppaamme Christian piti meille erinomaisen oppitunnin neitsytoliiviöljystä ja muista öljylaaduista. Saimme myös maistiaisina paikallista oliiviöljyä sekä opettelimme sen oikeanlaista maistelua. Pieni loraus öljyä kaadetaan ensin äärimmäiseen pieneen, jotakuinkin sormustimen kokoiseen astiaan, joka peitetään kämmenellä ja lämmitetään kädessä hetken aikaa. Öljy ei saa tässä vaiheessa olla kovin pitkään kosketuksissa ilman kanssa, joten siksi käsi painetaan astian päälle. Kämmenenlämpöinen öljyhörppy kumotaan suuhun, mutta öljyä ei saa vielä nielaista. Seuraavaksi suussa odottava öljy ilmataan eli hapetetaan vetämällä henkeä sisään raollaan olevasta suusta. Lopuksi öljy nielaistaan. Minuutin tai parin kuluttua kurkussa alkaa hieman kirvellä ja muutama yskös kuuluu asiaan. Nämä ovat huippulaatuisen neitsytoliiviöljyn tunnusmerkkejä. Kokeilin tekniikkaa ja se toden teolla toimi. Öljyn aromit ja maut tulivat selvästi esille toisin kuin suoraan pullosta kaadettuna. Kokeilin maistella hieman hapettunutta öljyä myös ilman esilämmitystä, mutta samaa efektiä ei syntynyt, joten maisteltavan öljyn pitää ehdottomasti olla kädenlämpöistä eikä se saa olla kosketuksissa ilman kanssa ennen maistelua.

Öljyluennon jälkeen saimme kevyen maatilalounaan. Ilmeisesti paikallisista antimista koottu luomukasvislounas oli yllättävän maittava ja täyttävä. Kyytipojaksi saimme paikallista Kinnie-kolajuomaa sekä tietysti tiluksen omaa tilaviiniä joko valkoisena tai punaisena. Jälkiruuaksi oli tarjolla maustettua kahvia sekä maltalaisia vaaleita leipäkuutioita paikallisesti tuotetulla marmeladilla päällystettyinä. Hieno maatilavierailumme päättyi alkuiltapäivästä, jolloin palasimme samoilla pikkubusseilla takaisin hotellille. Yllättävästi paluumatkamme oli menomatkaa suorempi ja nopeampi ja ajoimme koko matkan hyvin päällystetyillä tie- ja katuosuuksilla toisin kuin tullessamme. Ehkä kuljettajamme halusi esitellä Maltan maaseutua menomatkallamme.