Viides päivä - perjantai 10.3.

Maltan lomani oli edennyt puoliväliin. Viides matkapäiväni oli varattu omalle ohjelmalle eli nyt oli koko päivä omaa aikaa. Osalle matkaseurueesta oli järjestetty bussikuljetus Vallettaan ja takaisin. En käyttänyt tilaisuutta hyväkseni, koska olin jo mielestäni ensimmäisen päivän aikana nähnyt kaupungista tärkeimmät nähtävyydet ja päätin jäädä Qawraan kiertelemään paikallisen kylämme kujia. Aamiaisen jälkeen lueskelin hetken aikaa hotellin aulassa uutisotsikoita kännykälläni, jonka jälkeen kävelin Dawret Il-Qawra -rantabulevardia pitkin niemenkärjen ympäri aina Bugibban kylälle. Bulevardin varrelle oli ahtautunut käytännössä kaikki kylän kaupat. Jos sattui poikkeamaan sivukujalle tai sisemmäksi kylän raitille, katosivat kaupat kuin tyhjään. Turistikadulla pieniä putiikkeja riitti vierekkäin. Koruliikkeitä saattoi olla kolmekin peräkkäin ja tietysti rihkamakauppiaita matkamuistoineen. Ruokakauppoja sai hakemalla hakea. Joitakin minimarketteja löysin vaellukseni varrella, mutta ihmetellä sai, mistä paikalliset kävivät ostamassa ruokatarvikkeensa. Eräässä kaupassa myytiin käytettyjä kirjoja eli se oli siis paikallinen antikvariaatti. Toimettomia iltoja varten saattoi käydä ostamassa halvan pokkarin ja lueskella sitä hotellihuoneessaan, mikäli ulkona sattui olemaan kurja ilma.

Paluumatkani tein kylän mutkaisia katuja pitkin takaisin Islet Promanade -rantakadulle. Tulin uudelleen pienelle Bugibban aukiolle, jossa jäin kahville paikalliseen McCafe-kuppilaan. Tavallisen kokoinen americano maksoi hampurilaisravintolan kahvilassa 1,35 euroa, jota voi pitää kohtuullisen edullisen hintaisena, joskin täkäläiseen hintatasoon verrattuna rahtusen ylihinnoiteltuna. Kylillä ei ollut mitään nähtävää. Kaikkialla oli Maltalle tyypillisiä vaaleanruskeita pienkerrostaloja eli asuntoja. Osa oli rähjäisessä kunnossa ja joku talo näytti olleen tyystin hylätty. Harvat kivijalkakaupat olivat nähneet parhaat päivänsä eikä mikään houkutellut astumaan niihin sisään. Monen tunnin päiväkävelyn jälkeen otin nokkaunet ennen päivällistä. Ruokalassa oli taas tarjolla mättöä, mutta tälläkin kertaa yritin hillitä herkuttelua pysyttelemällä kohtuudessa. Perjantaipäiväni oli kaikin puolin tapahtumaköyhä, mikä oli oikeastaan ihan hyväksi, sillä pitäähän lomalla ehtiä levätäkin. Valmista ohjelmaa onkin riittänyt joka päivälle ja huomiseksi on luvassa jälleen kokopäiväretki.