Lomamatkani lento ei ollut suora yhteys Helsingistä kohteeseeni Maltalle. Jouduin vaihtamaan konetta Frankfurtissa, jonne ensimmäinen lentoetappi kesti palttiarallaa kaksi tuntia. Frankfurtissa koneen vaihto oli tosiasiassa teoreettinen, sillä jatkoimme samalla lentskarilla, jolla olimme jo tulleet. Aluksi hieman ihmettelin, miten lähtöportti sattui olemaan sama, jolle saavuimme poistuttuamme koneesta, mutta sillekin löytyi sitten looginen selitys. Poistuimme koneesta siivouksen ja tankkauksen ajaksi ja palasimme melkein samoille istumapaikoille jatkamaan lentoa.

Helsingistä Frankfurtin kautta Maltalle

Tunnin odottelun jälkeen matkustajat pääsivät koneeseen. Boordaus ei kuitenkaan sujunut kovin nopeasti e-portista huolimatta. Itsepalveluautomaatteja sun muita sähköisiä asioita on ryhdytty kutsumaan e-alkuisilla sanoilla, jotka viittaavat elektroniseen toimintoon. Nykyään on e-lippuja ja nyt sitten e-portteja, joilla matkustajat tarkistuttavat itse matkalippunsa. Lähtö siis myöhästyi ainakin parikymmentä minuuttia ja lisää viivästystä aiheutui, kun koneen kapteeni joutui suunnittelemaan uuden lentoreitin, kuten hän myöhemmin koneessa kuulutti. Olimme istuneet koneessa kuin tatit varmaankin yli puoli tuntia, kun hökötys vihdoin ja viimein alkoi rullata kohti kiitorataa. Toinen noin parin tunnin etappi käynnistyi, kun Lufthansan kone nousi ilmaan. En ole koskaan pitänyt lentokoneiden nousuista ja laskuista. Laitos tärisee ja tutisee siihen malliin, että pelkään sen hajoavan osiinsa hetkellä millä hyvänsä. Vaikka tiedän varsin hyvin, mihin fysikaalisiin ilmiöihin lentäminen perustuu, en jaksa lakata ihmettelemästä, että tuollainen peltikasa ylipäätään saadaan ilmaan.

Saavuimme Maltan kansainväliselle lentokentälle jonkin verran aikataulustamme myöhässä. Minua puolen tunnin viivästys matkaohjelmassamme ei haitannut, sillä olin talvilomalla eikä minulla ollut mihinkään kiire. Kentän ulkopuolella noin nelikymmenhenkistä ryhmäämme odotti bussi, joka vei meidät hotelliimme puolen tunnin ajomatkan päähän saaren pohjoisosaan St. Paul Bayn alueelle, jossa sijaitsi hotellimme Qawra Palace Hotel. Lyhyiden yöunien jälkeen olin jokseenkin kuolemanväsynyt. Olin yrittänyt nukkua lentokoneessa, mutta koskaan en ole siinä vielä onnistunut eikä menestystä ollut tälläkään kertaa. Hotelli oli valmistellut vierailuamme ja täyttänyt hotellikortit allekirjoituksia vaille valmiiksi. Ryhmämme sai nopeasti huoneet, jotka sijaitsivat ylimmässä eli kahdeksannessa kerroksessa. Oman huoneeni ikkunat olivat sisäpihalle päin, joten jos nyt satuin huoneessa oleskelemaan, sain ihailla parvekkeita joka ilmansuunnassa. Oppaamme kierrätti meitä eri puolilla hotellia esitellen sen palveluksia ja fasiliteetteja. Kierroksen päätteeksi otin lyhyet päiväunet, jotka todellakin olin ansainnut. Melko pian olikin sitten päivällisen aika. Ruokasalista oli varattu erikseen pöydät suomalaiselle matkaseurueelle. Hotellin ravintolassa oli hieman omintakeinen palvelu, sillä juomat ostettiin ravintolan ulkopuolella sijainneesta baarista etukäteen ja kannettiin itse salin puolelle. Pöydissämme tosin odottivat talon puolesta vesipullot, joten välttämättä mitään juomia ei tarvinnut erikseen ostaa. Hotellin ruoka oli keskinkertaista, joskin salaatti maistui eiliseltä ja sitä se varmaan olikin. Ruokailun päätteeksi käväisin vielä lähellä sijainneessa Trolees-supermarketissa ostamassa välttämättömyystarvikkeita, joita en viitsinyt kuljettaa kotimaasta asti. Ensimmäisestä matkapäivästä oli muodostunut pitkä aikaisesta herätyksestä johtuen. Painuin pehkuihin jo alkuillasta kirjaimellisesti rättiväsyneenä.