Zafiro-ravintola puolestaan oli tyylikäs ja siisti ja laadukkuudessaan aivan toista luokkaa kuin hylkäämäni sikala. Tarjoilijat olivat pukeutuneet yhtenäisiin asuihin ja palvelu oli huippua. Ruuassakaan ei ollut moitittavaa. Pöytään kannettiin leipäkori suolattuine voinappeineen sekä tilaamani mineraalivesi pikkuisessa pullossa. Keittokin saapui pienen odottelun jälkeen ja maistui erinomaisen herkulliselta. Sopan pohjalla kelluneet pari simpukkaa jätin syömättä, mutta muutoin ryystin maukkaan keitoksen viimeistä pisaraa myöten. Täyttävä keitto kaikkine oheistarjoiluineen oli kymmenen euron arvoinen. Loppusummassa oli tosin mukana jo tippikin, joten sain hyvän lounaan lopulta melko edullisesti. Joku seurueestamme oli tyytynyt kolmen ja puolen euron paikalliseen lihapiirakkaan ja juomaan. Ajattelin jossakin vaiheessa itsekin samaa, mutta en ollut täysin varma kojun hygieenisyydestä enkä halunnut vieläkään mitään vatsatautia edes näin loppuvaiheessa matkaa. Sama koski jälkiruuaksi ostamaani jäätelöä. Ostin varmuuden vuoksi pakatun jäätelöpuikon etenkin kun näin, miten jäätelökioskin työntekijät rakensivat jäätelöannoksia paljain sormin ja niillä samoilla sormilla sitten käsittelivät rahoja.

Pitkän retkipäivän päätteeksi palasimme takaisin lauttasatamaan. Ajoituksemme oli jotakuinkin täydellinen, sillä pääsimme muutaman minuutin odottelun jälkeen alukseen, joka sitten pian lähtikin satamasta takaisin pääsaarelle Maltalle. Laivalla kiiruhdin heti kahvilan jonoon, sillä päiväkahvini oli vielä juomatta. Tiskin takana hääri kiireinen mies, jolta tilasin cafe lungon. Ilmeisesti kuppilassa oli sen verran kiire, että myyjä ehdotti minulle tavallista mustaa kahvia. Kyllä sekin kelpasi, ja se tuli tiskille välittömästi. Kahveja oli nimittäin kaadettu kuppeihin jo valmiiksi, eikä siinä kiireessä olisi ymmärrettävästi enää ehtinyt alkaa säätää mitään erikoiskahveja. Pahvimukillinen kahvia maksoi vain 60 senttiä, kun taas erikoiskahvit alkoivat eurosta ylöspäin. Täälläpäin turistikohteissa harrastettiin pikakahveja, jotka syntyivät nopeasti kahvin kuiva-aineesta ja kiehuvasta vedestä. Vain eilen sain matkani ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan kunnon kahvikoneella uutetun kahviannoksen McCafessa. Retkemme tuli päätökseen, kun bussi pysähtyi hotellin edustalle. Illan ohjelma ei poikennut aiemmista. Täyttävän päivällisen jälkeen oli aika levätä ja kerätä voimia seuraavan päivän retkeä varten.