Puolipäiväretkemme viimeinen kohde oli ikivanha Mdinan kaupunki Maltan saaren luoteisosassa. Foinikialaiset perustivat Mdinan jo tuhat vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Kaupunki on ollut myös Rooman vallan alaisena, jolloin sitä kutsuttiin nimellä Melita. Nykyisen nimensä kaupunki sai arabeilta 800-luvulla. Mdina on ollut Maltan pääkaupunki ja tosiasiallinen hallinnollinen keskus aina siihen asti, kunnes se menetti asemansa Vallettalle. Kaupungissa huokuu historia. Aikakirjat kertovat Pyhän Paavalin (3-64) haaksirikkoutuneen Maltalle vuonna 60, ja vanhassa kaupunginosassa onkin hänelle omistettu vaikuttavan näköinen katedraali. Paavalin sanotaan tällä matkallaan käännyttäneen maltalaiset kristinuskoon, joka yhä nykyään on vallitseva uskonto saarella. Vuosisataista tunnelmaa vanhassa muurien ympäröimässä kaupungissa rikkoivat ainoastaan autot. En ymmärrä, miksi niillä autoilla pitää tunkea joka paikkaan. Jotkut kujat olivat niin kapeita, että niissä juuri ja juuri mahtui pikkuauto kulkemaan. Silti autolla oli päästävä oven eteen. Ota siinä sitten historiallisaiheisia valokuvia, kun kuvan alalaitaa pilaavat maisemaan kuulumattomat autot.

Puolipäiväretki päättyi Mdinaan ja bussikuljetuksemme oli palaamassa hotelliin. Halukkaat saivat tosin jäädä kaupunkiin ja tulla takaisin hotelliin omin neuvoin. Maltalla toimii kattava joukkoliikenne, joten päätin monen muun matkalaisen kanssa jäädä seikkailemaan. Bussi numero 186 ajoi Mdinasta monen mutkan kautta Bugibban kylään, joka oli majapaikkamme Qawran naapurissa kävelymatkan päässä hotellistamme. Kiertelin vanhassa kaupungissa vielä jonkin aikaa ja piipahdin erääseen koruliikkeeseen. Löysin sieltä Maltan risti -aiheiset kalvosinnapit punaisella pohjalla. Nämä tyylikkäät mansettinapit oli valmistettu ruostumattomasta teräksestä ja maksoivat vain reilut 18 euroa. Ne olivat aiemmin näkemiäni hopeisia nappeja halvemmat mutta muutoin samanlaiset ja jopa samanväriset, joten päätin siltä seisomalta ostaa ne osin myös muistoksi vierailustani Maltalla. Jatkoin kävelykierrostani vielä muurien ulkopuolelle uudemman kaupunginosan suuntaan, mutta siellä ei ollut mitään nähtävää, ja aloin suunnata bussipysäkille. Paikallisbussin kyyti Mdinasta Bugibbaan maksoi 1,50 euroa ja matkaa tehtiin sellaiset 45 minuuttia kiemurrellen ja kaarrellen kylien ja asutusten läpi. Puolivälissä bussi pysähtyi Mostan kaupungissa, jossa on mahtava Mosta Dome -kirkko. Kirkon kupoli oli vuoteen 1971 asti maailman kolmanneksi kookkain kupolikatto. Valtavan kokonsa vuoksi se on nähtävissä eri puolilta saarta. En jäänyt ihailemaan Mostan kupolikirkkoa ja hyvä niin, sillä kuulin myöhemmin hotellissa ryhmämme muilta jäseniltä, että rakennus oli juuri tuolloin suljettu. Mostassa on myös vilkas pääkatu, jonka varrella on lukuisia kauppoja ja merkkiliikkeitä.

Bussi pysähtyi päätepysäkille Bugibban linja-autoasemalla. Paikka oli minulle entuudestaan tuttu, sillä olin muutaman kerran käynyt kadun toisella puolella sijainneessa Trolees-lähikaupassa, jonne nytkin reissun päätteeksi suuntasin. Ostin kaupasta pieneksi välipalaksi tonnikalatäytteisen piirakan, joka kustansi 1,30 euroa. Mikään makuelämys tuo piiras ei ollut, mutta kuittasi pahimman näläntunteen. Ilta jatkui vanhan kaavan mukaan eli päivällisellä hotellin ravintolassa. Ruoka ei ollut vieläkään mitään gourmeeta, mutta mauttomanakin täytti sentään vatsan. Jos ravintolan keittiö oli jossakin onnistunut, niin ainakin jälkiruoat olivat taivaallisia ja usein täydellisesti onnistuneita. Erityisesti kirsikkapohjaiset leivonnaiset ansaitsivat kiitokset samoin kuin monet suklaaluomukset. Kaikki vanukkaat eivät sen sijaan olleet täysin onnistuneita, ja yhdestä makuelämyksestä viisastuneena päätin jatkossa pysyä digestive-pohjaan valmistetuissa kirsikkakakkuviipaleissa.