Kveekariliike on nykyään jo yli kolmensadan vuoden ikäinen. Liikkeen syntyhistoria voidaan ajoittaa 1650-luvun Englantiin, jossa monet uskonnolliset pienryhmät olivat alkaneet nostaa päätään. Yksi näistä oli George Foxin (1624-1691) ja aikalaisten perustama kveekariliike, jota tätä nykyä kutsutaan Ystävien Uskonnolliseksi Seuraksi. Kveekareiden alkutaival kotimaassaan Englannissa oli kivikkoinen ja vainojen sävyttämä. Osin monarkian ja kirkon vainojen vuoksi lukuisat kveekarit muuttivat Pohjois-Amerikkaan, jonne varakas kveekari William Penn (1644-1718) oli perustanut Pennsylvanian siirtokunnan erityisesti kveekareille ja muille vähemmistöuskontokuntien edustajille. Tällä haavaa kveekareita on maailmassa noin 350 000 jäsentä. Suomessa kveekareita on ollut 1930-luvulta lähtien, mutta jäsenmäärä on jäänyt vaatimattomaksi.

Kveekarit ja heidän työnsä on tunnustettu ympäri maailmaa. Merkittävin tunnustus kveekariliikkeelle tuli vuonna 1947, kun liike sai Nobelin rauhanpalkinnon. Iso-Britanniassa kveekarit ovat perustaneet nykyisin hyvin tunnettuja liikeyrityksiä, joista nimekkäimpiä ovat Lloyds- ja Barclays-pankkikonsernit, Cadbury- ja Rowntree-makeistehtaat sekä Clarks-kenkätehdas. Keskeistä kveekareiden toiminnalle on hartauskokous, jossa ystävät kokoontuvat ryhmissä mietiskelemään ja kokemaan yhteyden pyhään sakramentaalisessa hiljaisuudessa. Kveekareiden ei tarvitse kokoontua erityisesti tarkoitukseen pyhitetyissä tiloissa, sillä aatteeseen kuuluu, että mikä tahansa paikka on pyhä ja siis sopiva hartauteen. Kveekarit kutsuvat elämänkatsomustaan spiritualistiseksi, sillä liikkeessä korostetaan jumalasuhteen sisäisyyttä ja yksilöllisyyttä. Liike tunnustaa myös muiden uskontojen pyhyyden sekä ihmiset, jotka eivät edusta mitään uskontokuntaa. Kveekarit korostavat myös sotimisesta ja väkivallasta pidättäytymistä.