Kveekarit noudattivat tiukkaa kristillistä elämäntapaa 1600-luvulla. He eivät nostaneet hattua eivätkä kumartaneet sosiaalisessa asemassa korkeammille, vaan katsoivat, että kaikki ihmiset olivat Jumalan edessä tasa-arvoisia. Kveekarit eivät myöskään hyväksyneet käsitystä, että absoluuttinen monarkia olisi ollut Jumalalta lähtöisin ja kieltäytyivät vannomasta uskollisuutta kuninkaalle, mikä johti monenlaisiin syytöksiin aina harhaoppisuutta myöten. Kveekarismin perusseremonia on meditointia kokoushuoneistossa ryhmän johdolla. Siihen ei kuulu mitään rituaalia eikä ammattimaista papistoa. Kveekarilla on suora yhteys Jumalaan, ja kokemuksista ja ajatuksista keskustellaan ryhmässä. Näistä piirteistä William Penn (1644-1718) tunnisti kveekareiden maailmankatsomuksen omakseen.

Kveekariliikkeen perustamisen aikoihin 1650-luvun Englannissa syntyi koko joukko vastaavia uskonnollisia, filosofisia ja elämänkatsomuksellisia liikkeitä. George Foxin (1624-1691) perustama kveekariliike oli vain yksi monista maan silloisen hallitsijan Oliver Cromwellin (1599-1658) ajan monarkiaa ja kirkkoa vastustaneista liikkeistä. Cromwellin kuoltua valtaistuimelle astui kuningas Kaarle II (1630-1685), joka toteutti suuren kuningaskunnan uudistuksen. Tämän seurauksena maassa hyväksyttiin enää ainoastaan anglikaaninen kirkko ja kaikkia muita kirkkokuntia ja lahkoja ryhdyttiin vainoamaan. Fox jatkoi riskeistä huolimatta seuraajiensa värväämistä eri puolilla Englantia ja Eurooppaa. Penn ystävystyi Foxin kanssa ja seurasi tätä matkoillaan. Pennistä tuli myöhemmin liikkeen ensimmäinen teologi ja teoreetikko sekä kveekarismin laillinen puolustaja.