Yhdeksäs päivä

Palasimme jälleen New Yorkiin tehtyämme muutamien päivien vierailuja Washingtoniin ja Philadelphiaan. Hotellimme vaihtui toiseksi viime viikkoisesta ja ehkä onneksi, sillä ensimmäinen hotelli ei ollut kovin kaksinen. Eastgate Tower Suite Hotel sijaitsi edelleen Manhattanin sydämessä ja muutamien korttelien päässä rautatieasemalta. Vaikka olimmekin jo kävelleet melkoisesti matkamme aikana, päätimme silti patikoida hotellille reilun tunnin junamatkan jälkeen. Hotelli oli siisti ja käytännöllinen. Sviitissämme oli jälleen kerran oma keittiösyvennys, jossa saattoi laittaa itselleen välipalaa tai vaikka kokata kokonaisen aterian. Tällä kertaa emme kuitenkaan käyttäneet tätä fasiliteettia hyväksemme toisin kuin Washingtonissa, jossa lämmitimme mikroaterioita iltaisin. Iltapäivä kului shoppailun merkeissä. Matkalla kauppoihin kävimme tutustumassa myös päärautatieasemaan, joka sekin on pienoinen nähtävyys. Aseman ympärillä on tosin lukuisia pilvenpiirtäjiä, jotka jättävät hienon rakennuksen ikävästi varjoon. Kaupoista ostimme lähinnä vaatteita, sillä ne ovat melko edullisia Yhdysvalloissa merkkituotteet mukaan lukien. Dollarin alhainen kurssi oli myös eduksemme matkalla, sillä monet tavarat sai nyt entistä edullisemmin.

Kymmenes päivä

Päivän ohjelmaan oli suunniteltu useita nähtävyyksiä. Ensimmäisenä kävelimme hotellin lähistöllä sijainneelle Yhdistyneiden Kansakuntien päämajalle. Alue oli tiukasti vartioitu eikä jättimäisessä pilvenpiirtäjässä lopulta ollut mitään erikoista. Otimme pakolliset valokuvat ja jatkoimme Grand Central Stationille ostamaan päivän Fun Pass -metrolippua, jolla saatoimme matkustaa koko päivän metrolla ja paikallisbussilla ympäri Manhattania. Ilopassin hinta oli 7,50 dollaria ja se olikin yksi kannattavimmista ostoksistamme, koska liikuimme paljon eri puolilla kaupunkia. Päiväohjelmamme jatkui eteläkärkeen, jossa jäimme pois Wall Streetin metroasemalla. New Yorkin pörssi kuuluu suosituimpiin turistikohteisiin eikä se meidänkään matkalla tehnyt poikkeusta. Kapea ja suhteellisen lyhyt Wall Street on maailmalla hyvin kuuluisa katu juuri sen varrella sijaitsevasta pörssirakennuksesta, jonka ympärillä parveili taukoamatta satoja turisteja ja suuria turistiryhmiä. Kadun länsipäässä on niin ikään kuuluisa Kansallisaarre-elokuvassakin vilahtava Trinity Church eli pyhän kolminaisuuden kirkko.

Financial District -alueella on paljon nähtävää. Enemmänkin näkemistä olisi ollut vielä takavuosina, mutta kuuluisat kaksoistornit olivat sattuneesta syystä kadonneet ja niiden tilalla oli ammottava kuoppa rakennustyömaineen. Työmaata reunusti korkea aita, joka toimi myös tehokkaana näköesteenä. Tämä oli ymmärrettävää, sillä alueella tungeksi suunnaton määrä uteliaita ihmisiä, me monien mukana. Epätoivoisimmat yrittivät kavuta korkeammalle, mutta vaarallisille paikoille ottamaan valokuvia. Innokkaimmat kuitenkin palautettiin maan päälle, sillä paikkoja oli vartioimassa useita vartijoita. Vähän väliä kuului pillin vihellys merkkinä siitä, että joku oli jälleen ylittänyt sallitun rajan.

Päivämme jatkui seuraavaksi Brooklynin sillalle. Aloitimme kaupungintalon puistosta, jonka reunalla seisoo uljas ja mahtavan näköinen Woolworth Building. Tämä vuonna 1913 valmistunut rakennus on arkkitehtuurinsa lisäksi erikoinen myös historiastaan. Talon rakennuttaja Frank W. Woolworth maksoi silloiset 13,5 miljoonan dollarin rakennuskustannukset käteisellä. Kaupungintalolta kävelimme Brooklynin sillalle. Aluksi emme heti löytäneet reitin alkupäätä, vaan kävelimme muutaman korttelin verran harhaan. Ystävällinen paikallispoliisi onneksi neuvoi meitä kääntymään ja kiertämään sillalle toista kautta. En ehtinyt edes kunnolla esittää kysymystäni, kun poliisikonstaapeli jo alkoi neuvoa. Hän oli mitä ilmeisemmin joutunut opastamaan eksyneitä turisteja jo useaan otteeseen sinä päivänä. Silta löytyi ja niin alkoi kävelyretkemme kohti Brooklyniä. Silta oli hieno nähtävyys ja sen ylitys oli mukava, joskin voimille käyvä kokemus. Sillalta kurvasimme Brooklyn Bridge -puistoon, josta on hienot näköalat niin Brooklynin sillalle kuin viereiselle Manhattanin Bridgellekin. Puistosta on otettu paljon valokuvia, joissa Brooklynin silta komeilee taustalla ja juuri tällaisen valokuvan mekin lopulta nappasimme omaksi iloksemme. Pitkä kävelymatka teki nälkäiseksi ja päätimme syödä lounaan lähistön kuppilassa, joka oli yhdistetty pikaruokala ja sekatavarakauppa. Lounas ei ollut maittava, mutta vei nälän joksikin aikaa.

Palasimme New Yorkin puolelle taksikyydillä. Pitihän Yellow Cab päästä edes kerran kokeilemaan matkan aikana. Taksiautoa odotellessamme meille tarjottiin myös pimeää taksia, mutta jätimme tarjouksen luonnollisesti käyttämättä. Taksikyyti takaisin kaupugintalon puistolle ei kestänyt pitkään ja maksoi tippeineen kahdeksan dollaria. Puiston laidalla sijaitsee yksi suurimmista tietotekniikan erikoisliikkeistä J&R Music & Computer World. Neljässä kerroksessa löytyy kaikkea mahdollista tietotekniikasta. Hyllyt notkuvat kannettavia mikroja, oheislaitteita, skannereita ja ohjelmistoja. Valtavasta tavaramäärästä huolimatta tai ehkä juuri siitä johtuen emme löytäneet digitaalikameroita, vaikka ne tarjouslehtisen mukaan kuuluivat liikkeen valikoimiin. Kauppa on kyllä muuten vierailun arvoinen ja jos on tarvetta tietotekniikalle, niin täältä luulisi löytyvän tavara kuin tavara. Pitkä mutta tapahtumarikas päivä oli alkanut taas kallistua kohti iltaa ja niin oli takana jälleen yksi antoisa päivä Isossa Omenassa.