Kolmas päivä

Kolmannen matkapäivän ohjelma suuntautui Theater Districtin pohjoispuolelle. Reittimme kulki Rockefeller Centerin kautta Trump Towerille ja sieltä Keskuspuistoon. Puistosta suuntasimme kuuluisalle Dakota-talolle, jonka jälkeen vuorossa oli luonnonhistoriallinen museo. Päivästä tuli pitkä ja kävelemistä riitti aluksi kaupungilla ja vielä suurempi lenkki itse museossa. Aamupäivällä menimme jälleen Rockefeller Centeriin. Siellä on myös näköalatasanne, josta on erinomaiset näkymät Manhattanin ylle. Tiistain sää oli kirkas ja aurinkoinen toisin kuin maanantain harmaa pilvisyys. Tällä kertaa myös valokuvaaminen onnistui, vaikka Top of Rock -nimellä itseään kutsuva observatorio oli kuin akvaario. Kävijöiden suojaksi oli rakennettu suuret lasiseinät, joiden läpi näki maisemia. Seinät kuitenkin häiritsivät tarkkaa kuvaamista. Katolla on toisaalta kolme tasoa eri kerroksissa, joten sopivan kuvauspaikan löytää ylimmältä tasolta, jossa suojalaseja ei enää ole. Katolle pääsee noin 12 euron hissilipulla. Pulittamalla kuusi euroa lisää pääsee katolle saman päivän aikana kaksi kertaa, joista toisen kerran voi käyttää esimerkiksi ihailemalla Manhattania loppuillasta. Observatorio on avoinna puoleenyöhön asti.

Manhattanin taloröykkiöiden katselemisessa ei ole muutaman kerran jälkeen mitään uutta. Näköalojen jälkeen jatkoimme reittiämme viidennelle avenuelle, jonka varrella on myös paljon kauppoja ja nähtävyyksiä. Yksi kuuluisimmista on Trump Tower, joka on monimiljonääri Donald Trumpin rakennuttama komea pilvenpiirtäjä. Talon aulaan pääsee vapaasti ja siellä voi nauttia vaikkapa kupin kahvia ja tehdä timanttiostoksia. Aula on näkemisen arvoinen, ja neljännestä kerroksesta on hienot näköalat niin seinää pitkin virtaavaan vesiputoukseen kuin koko aularakennelmaankin. Kaikesta näkee, ettei laadusta ole tingitty ja loistokuutta on tuotu esille kalliin näköisillä materiaaleilla aina marmorista kimalteleviin metalleihin. Aulan kerroksissa ei ole juuri mitään nähtävää ja monet liikkeet ovat sulkeneet siirtyäkseen katutasolle. Trump Towerista on vain muutaman korttelin matka Central Parkiin eli Keskuspuistoon.

New Yorkissa ei voi sanoa käyneensä, jos ei ole vähintään kerran käynyt Keskuspuistossa. Puisto on valtava vihreä keidas keskellä maailman urbanisoituneinta kaupunkia. Se on kuin satumetsä, jonne voi poiketa keskeltä vilkkainta liikennettä. Keskuspuisto on hyvin hoidettu ja siellä on miellyttävää käyskennellä tai käydä piknillä. Alue on niin laaja, ettei sitä kannata yrittää kävellä päästä päähän. Mekin tyydyimme vain ihailemaan eteläisintä osaa, sillä kaarroimme pian kohti Dakota-taloa, joka sijaitsee aivan puiston laidalla.

Dakota-talo on tullut tunnetuksi maailmalla monellakin tavalla. Talo nousi uutisotsikoihin, kun John Lennon ammuttiin kuoliaaksi sen edustalla. Yhdysvaltalainen Mark Chapman ampui ex-Beatles-kitaristin joulukuun 8. päivänä 1980. Keskuspuistoon on rakennettu Strawberry Fields -niminen pieni aukio, jolla on mosaiikista rakennettu pyöreä muistolaatta. Laatassa lukee lyhyesti ja ytimekkäästi "Imagine", joka on myös Lennonin yksi tunnetuimman sävellyksen nimi. Aukiolla oli joitakin kymmeniä "pyhiinvaeltajia", jotka olivat uskollisesti tulleet palvomaan ihailemaansa tähteä. Luonnollisesti kymmeniltä rihkamakauppiailta sai ostaa kalliiseen hintaa matkamuistoja ja reliikkejä kotiin vietäväksi. Muusikon leski Yoko Ono asuu yhä talossa, jota vartioi lukuisat univormuihin pukeutuneet talon omat turvamiehet. Dakota-talossa ovat asuneet myös monet kuuluisat näyttelijät, urheilijat ja muut kulttuurin edustajat, sillä rakennus on ensimmäinen New Yorkiin valmistunut luksusasuintalo.

Olimme jo matkalla takaisin keskustaan, kun mieleeni tuli yhtäkkiä vielä yksi matkakohde saman kadun varrella. Käveltyämme muutamia kortteleja käännyimme takaisin, sillä melkein kivenheiton päässä on neljän korttelin kokoinen suunnaton Amerikan luonnonhistoriallinen museo. Rakennus tuli tunnetuksi muutama vuosi sitten, kun siellä kuvattiin hauska Yö museossa -elokuva Ben Stillerin, Owen Wilsonin ja Robin Williamsin tähdittäminä. Saavuimme museoon noin yhden aikaan iltapäivällä, ja tungos oli valtava. Kävijöitä palveli pitkä kassarivistö ja jonottamassa oli satoja sisäänpyrkiviä. Epäilin aluksi museokierrosta, sillä näin jo ulkoa rakennuksen valtavan koon. Se nimittäin tietäisi pitkiä ja loputtomia käytäviä ja näyttelyhalleja neljässä kerroksessa. Pelkoni toteutui, sillä lähes viisituntinen vierailumme ei riittänyt kaikkien näyttelyiden tarkastelemiseen kuin pintapuolisesti. Mikäli on aikeissa vierailla tässä museossa, kannattaa sinne mennä heti aamulla kymmeneltä ja jalkoihin on syytä laittaa hyvät kengät. Museon kellarikerroksessa on suuri ravintola, josta saa maittavaa ja melko edullista ruokaa. Valikoimiin kuuluu niin pikaruuat kuin kunnon lounasannoksetkin. Jälkiruokiakin on moneen makuun.

Museo on siis suuri ja nähtävää siellä on paljon, joten päivän saa kulumaan helposti. Museokauppa puolestaan on suurin näkemäni rihkamakauppa tällaisten attraktioiden yhteydessä. Kolmessa kerroksessa myydään käytännöllisesti katsoen kaikkea, mikä liittyy luonnonhistoriaan. Lisäksi eri puolilla museota on eri aihepiireihin keskittyneitä pienempiä puoteja, joista voi ostaa vaikkapa avaruuden valloittamiseen liittyviä esineitä, kirjoja, elokuvia, paitoja ynnä muuta. Museon koluaminen vei voimat. Talsiminen kymmenien kilometrien pituisia käytäviä pitkin otti jalkoihin. Emme oikeastaan jaksaneet enää muuta kuin raahautua takaisin hotelliin lepäämään, vaikka ilta oli vielä nuori. Päiväunien jälkeen toki palasimme jälleen Times Squarelle ihmettelemään kaupungin säpinää. Seuraavana päivänä matkamme jatkuisi uuteen kohteeseen.