Seitsemäs päivä

Kesälomamatkamme Yhdysvalloissa siirtyi pääkaupungista Washingtonista takaisin pohjoiseen ja tällä kertaa puolentoista miljoonan asukkaan Philadelphiaan. Lauantaiaamu alkoi jo totuttuun tapaan aamiaisella jossakin lähistön kahvilassa. Kävimme usein Starbucks-kahvilassa, sillä niitä tuntui jostain syystä löytyvän lähes joka korttelista. Hinnat olivat dollarin kurssi huomioon ottaen kohtuulliset, vaikka paikalliset pitivätkin niitä jonkin verran korkeina. Starbucksista sai maittavan Peppered Bacon -aamiaissämpylän sekä muita maukkaita, lähinnä kalkkunatäytteisiä leipiä. Kahviannokset olivat suuria, vaikka olisi tilannut vain medium-kupillisen. Kahden hengen aamiainen maksoi yhteensä noin kymmenen dollaria, riippuen hieman, mikä sämpylä ja juoma kulloinkin tuli vaihtelun vuoksi tilattua.

Matka Philadelphiaan taittui jälleen junalla. Lähdimme taas matkaan puolenpäivän aikoihin eli pian hotellihuoneen luovutuksen jälkeen. Junat kulkevat kutakuinkin ajallaan Yhdysvalloissa eikä laiturien tai junan löytäminen yleensä ole vaikeaa, jos vain on joskus jossakin päin maailmaa matkustanut junalla ja menetelmät ovat entuudestaan tuttuja. Noin parin tunnin junamatkan jälkeen saavuimme itsenäisyyden syntysijoille Philadelphiaan. Kaupungin on aikoinaan perustanut 1600-luvun lopulla englantilainen William Penn, jonka mukaan myös osavaltio Pennsylvania on saanut nimensä. Philadelphia sai nimensä kreikan kielen sanoista philos (rakkaus) ja adelphos (veli), jotka siis sanatarkasti tarkoittavat "veljellistä rakkautta" eli englanniksi The City of Brotherly Love. Hotellimme Courtyard by Marriott löytyi helposti, sillä se sijaitsi suoraan rautatieasemaa vastapäätä. Tosin hotellille oli matkaa useita kortteleita, mutta mikäpä oli kävellessä kauniissa ja läkähdyttävän kuumassa kesäsäässä. Hotelli oli aivan huipputasoa ja sen sijainti vastapäätä kaupungintaloa ylitti kaikki siihenastiset hotellikokemuksemme. Kaikki kaupungin nähtävyydet ja palvelut olivat kävelymatkan päässä hotellilta. Saavuimme sen verran etuajassa vastaanottoon, ettei varaamamme huone ollut vielä luovutettavissa. Saimme kuitenkin vastaavan huoneen, joka oli tarkoitettu etupäässä liikuntarajoitteisille. Tästä ei ollut meille mitään haittaa, sillä huone oli erinomainen aivan kuten koko hotellikin. Jälkeenpäin hieman ihmettelin huoneen sijaintia 11. kerroksessa ja monien mutkien takana, jos sen tarkoitus oli palvella liikuntarajoitteisia.

Matkaoppaan suosituksesta suuntasimme ensi töiksemme Indepence Visitor Centeriin. Tarkoituksenamme oli selvittää, mitä kaupungissa tapahtuisi tulevana viikonloppuna. Käynti keskuksessa osoittautui kuitenkin pettymykseksi, sillä se ei ollut sellainen turisti-info, jollaiseksi sen kuvittelimme. Keskuksesta sai lähinnä varata lippuja kiertoajeluihin ja ostaa rihkamaa lahjatavarakaupasta. Kummallista kyllä sieltä ei löytynyt edes kaupungin turistikarttaa eikä esitteitä tapahtumista. Poistuimme keskuksesta tyhjin käsin ja aloimme etsiä lounasruokalaa. Päivä oli kaartunut jo hyvän matkaa iltapäivän puolelle ja aamiaisestakin oli kulunut jo aikaa. Kiersimme The Liberty Bell -puiston takaa ja poikkesimme The Bourse -rakennukseen, jossa näytti olevan laaja Food Court eli ravintolakeskittymä. Tarjonta ei kuitenkaan kelvannut vaativille makunystyröillemme, sillä keskittymästä ei löytynyt tuttuja ketjuravintoloita vaan enimmäkseen paikallisia yrittäjiä. Löysimme lopulta toisen ravintolakeskittymän The Gallery -ostoskeskuksen kellarikerroksesta. Ravintolat näyttivät hieman rähjäisiltä kuten koko ostoskeskuskin. Eräässä vaiheessa heräsi epäilys, että olemmekohan aivan oikeassa paikassa, sillä välillä tuntui siltä kuin olisimme paikan ainoat valkoihoiset ihmiset.

Päädyimme pitkän harkinnan jälkeen meille entuudestaan tuntemattoman Sbarro-ketjun ruokalistoille. Tilasimme lyhyen neuvonpidon jälkeen annokset kyseltyämme ensin, mitä mikäkin annos pitää sisällään. Annokset oli nimetty ketjun omilla tuotenimillä eivätkä kuvatkaan oikein kertoneet, mitä oli lopulta saamassa. Yksi tilatuista annoksista oli spagetti ja lihapullat. Tyrmistyksemme oli melkoinen, kun tiskin takana ollut tyyppi annosteli lautaselle kaksi (2!) lihapullaa. Juomamukit oli täytetty jääpaloilla, eikä puolen litran mukissa ollut juomaa kuin pari desilitraa. Mietimme pöydässä, mitä muuta jäimme saamatta, kun näytimme niin turisteilta. Yksi asia ainakin oli jo tässä vaiheessa varma: enää emme ruokailisi Sbarro-ketjun ravintoloissa. Jälkiviisaana on helppo todeta miksi vaihtaa ravintolaketjua, jos on siihen tyytyväinen?

Kahdeksas päivä

Philadelphia oli alkanut näyttää likaista puoltaan. Pääkadulla Market Streetillä makasi kodittomia ja kerjäläisiä vielä ruokottomammassa kunnossa kuin Helsingissä konsanaan. Kaikkialla tuntui lojuvan onnettomia raajarikkoja käsi ojossa tai muki jalkojen välissä almuja varten. Siellä täällä vastaan tuli kerjääjiä. Philadelphia alkoi tuntua pettymykseltä. Olimme käytännössä nähneet tärkeimmät nähtävyydet jo ensimmäisenä päivänä lauantaina. Olimme kuitenkin varanneet vierailuun koko sunnuntaipäivän, joka kuluikin tuskastuttavan hitaasti ennen kokemattoman helleaallon vallitessa. Sunnuntaiaamun aamupala nautittiin (vai pitäisikö mainita että nieltiin) Dunkin’ Donuts -ketjun pikaruokalassa. Pienen pieni kuppila sijaitsi sopivasti nurkan takana eikä siellä ollut istumapaikkoja kuin kouralliselle asiakkaita. Mikään makuelämys käynti tässä ruokalassa ei kuitenkaan ollut.

Kävelimme aamupäivällä vanhankaupungin halki Penn’s Landing -satama-alueelle. Helle oli niin läkähdyttävä, että jouduimme pian palaamaan takaisin hotellille vilvoittelemaan tehokkaan ilmastoinnin suojiin. Eipä Philadelphiassa juuri itsenäisyyshallin ja Liberty Bellin jälkeen olekaan muuta nähtävää, vaikka kaupunki onkin tärkeä turistikohde ainakin Yhdysvaltojen kansalaisille. Itsenäisyyshallissa allekirjoitettiin aikanaan itsenäisyysjulistus, ja rakennus on raskaasti vartioitu edestä ja takaa. Jälkeenpäin ajateltuna Philadelphiaan olisi kannattanut tehdä päiväretki esimerkiksi New Yorkista lähtemällä aikaisin aamulla junalla ja palaamalla illalla takaisin. Yhden päivän aikana ehtii erinomaisesti käydä läpi tärkeimmät nähtävyydet ja kuvaamaan sen, mitä kuvattavissa on. Helpottuneen oloisina lähdimmekin kaupungista seuraavana maanantaina kohti New Yorkia, jossa viettäisimme loput kesämatkastamme eli vajaa viikon.