Yhdestoista päivä

Keskiviikko alkoi hieman laiskottelun merkeissä. Monet nähtävyydet oli jo nähty eikä minnekään ollut kiire. Olimme suunnitelleet käyntiä elokuvissa, mutta toiveenamme oli nähdä jokin kolmiulotteinen tai IMAX-elokuva. Suomessa ei ole kovin paljon tarjontaa tällaisista elokuvista, joten nyt olisi erinomainen tilaisuus kokea jotain tavallisuudesta poikkeavaa myös leffarintamalla. Elokuvasaleissa pyöri parhaillaan uusi Yön ritari -elokuva myös IMAX-versiona, mutta emme kuitenkaan halunneet katsoa tätä elokuvaa. Päädyimme kolmiulotteiseen Matka maan keskipisteeseen -elokuvaan, jota tähditti monista Muumio-elokuvistakin tuttu Brendan Fraser. Sisällöllisesti tämä Jules Vernen tarinaan pohjautuva elokuva ei ollut mikään hätkähdyttävä tuotos, mutta 3D-versiona se toi elokuvan katseluun uutta syvyyttä. Kieltämättä 3D-elokuvien tekninen taso on vielä ehkä hieman lapsenkengissään, sillä kolmiulotteisilla laseilla katsottunakaan efektejä ei aina tahtonut oikein erottaa. Yritystä kuitenkin oli ja tämänkin tekniikan elokuvat tulevat varmasti kehittymään ajan myötä.

Aloitimme siis yhdennentoista matkapäivämme keskipäivän elokuvanautinnolla. Ystävällinen hotellivirkailija oli selvittänyt edellisenä päivän, missä kyseinen elokuva menee. Lähistöltä löytyikin iso elokuvakeskus, jossa ei tosin ollut tarjolla kolmiulotteisia leffoja. Asiakaspalvelusta saimme uuden osoitteen, joka vei meidät jo tutuksi käyneelle Times Squarelle. Theater District -alueelta löytyy lähes varmasti kaikki mahdolliset elokuvaversiot. Astuimme sisään valtavaan AMC Theaters -kompleksiin. Rakennuksessa oli 25 elokuvasalia, joissa pyöri kaikki uusimmat filkat. Tehokasta asiakaspalvelua olivat myös lippuautomaatit heti sisääntuloaulassa. Vaikka keskellä päivää ei vielä ollutkaan jonoja kassoilla, ostimme liput automaatista. Kassatiskiltä kävimme pyytämässä elokuvan katseluun tarvittavat 3D-lasit. Kapusimme neljänteen kerrokseen monilla pitkillä rullaportailla ja istuuduimme lähes tyhjän elokuvasalin keskelle. Yhdysvalloissa ei tarvitse pelätä myöhästyvänsä näytöksestä, sillä elokuvan alussa pyörii hyvän aikaa mainoksia ja muuta oheisohjelmaa. Taisimme odottaa leffan alkamista puolisen tuntia. Loppupäivä kuluikin sitten jälleen kaupungilla shoppaillen.

Kahdestoista päivä

New Yorkin matkaohjelmaamme kuului vielä yksi nähtävyys. Kyseessä oli Riverside Church -kirkko Manhattanin pohjoispuolella aivan keskuspuiston takana Columbian yliopiston vieressä. Kirkko on sikäli mielenkiintoinen, että se on rakennettu John D. Rockefeller, Jr.:n lahjoitusvaroilla ja valmistui vuonna 1930. Rockefellerin suku puolestaan oli tullut tunnetuksi ja suunnattoman äveriääksi öljyteollisuudella 1900-luvun taitteessa. Erään tarinan mukaan Rockefellereille tuli rahaa enemmän kuin he ehtivät kuluttamaan. Tarinaan on helppo uskoa, kun tutustuu Manhattanille pystytettyihin rakennuksiin, kuten juuri tähän Riverside-kirkkoon ja Rockefeller-keskukseen. Kirkko oli harmiksemme remontissa, emmekä päässeet sen torniin 120 metrin korkeuteen. Tornin huipulla on näköalatasanne, josta on upeat näköalat Ylä-Manhattanille. Rakennus oli siis paketissa ja tyydyimme vain ihailemaan sen sisustaa. Kirkon yhteydessä on suuri seurakuntakeskus, johon on yhteys kirkosta. Keskuksessa on tarjolla erittäin edullisia lounaita, jos mielii syödä vatsansa täyteen poikkeuksellisen halvalla. Olimme liikkeellä sen verran aikaisin, että söimme tällä kertaa vain aamiaisen, joka maksoi noin viisi dollaria henkilöltä. Kirkko on monessa suhteessa erikoinen nähtävyys, sillä se on rakennettu vain noin 80 vuotta sitten goottilaiseen tyyliin, josta äkkiä voisi arvella rakennuksen olevan vähintäänkin joitakin satoja vuosia vanha. Lisäksi oli jännittävää nähdä, mitä kaikkea öljymiljoonilla saa aikaan.

Matkamme jatkui bussilla kohti keskikaupunkia. Halusimme vielä nähdä Manhattanin eteläkärjen eli Battery Park -puiston. Bussi numero 4 kulkee Broadwaytä pitkin kirkon läheisyydestä Herald Square -aukiolle. Reitti oli suunnitelmiimme juuri sopiva, sillä pääsisimme bussilla suoraan Macyn tavaratalolle. Matkamme kuitenkin katkesi useita kertoja. Jäimme vähän väliä bussista shoppailemaan johonkin matkan varrelle osuneeseen kauppaan, jonka olimme bonganneet bussin ikkunasta. Matkaa oli helppo jatkaa, kun busseja kulki lyhyin vuorovälein. Macyltä on lyhyt matka Madison Square -puistoon, jonka laidalla seisoo maailmankuulu Flatiron Building. Tämä aikanaan maailman korkein rakennus on yksi kuvatuimmista kohteista New Yorkissa eikä se jäänyt meiltäkään väliin. Puistolta otimme bussin numero 6, joka jatkoi Broadwaytä pitkin Battery-puistoon.

Battery Park -puisto sijaitsee aivan Manhattanin eteläkärjessä. Täältä lähtevät myös laivat vapaudenpatsaalle ja Ellis Island -museoon. Puisto on turistien suosima, ja luonnollisesti myös lukemattomat rihkamakauppiaat kaupittelivat enemmän tai vähemmän aitoja merkkituotteitaan. Hinnatkin oli asetettu turistien kukkaroa silmällä pitäen. Esimerkiksi Macyssä kymmenen dollaria maksavasta käsilaukusta pyydettiin 30-40 dollaria. Tietenkin näiltä helppoheikeiltä olisi voinut ostaa vaikka edullisen ranta-rolexin. Puistossa on paljon muutakin elämää. Katuperformanssi oli kerännyt kymmeniä ihmisiä seuraamaan taidokasta tanssinäytöstä. Kymmenet katutaiteilijat piirsivät muotokuvia ja karikatyyrejä viidestä dollarista alkaen. Laadukkaan ja yhdennäköisen muotokuvan sai muutamassa kymmenessä minuutissa parilla kympillä. Karikatyyrit syntyivät kolmessa minuutissa ja olivat usein huvittavia ja hauskan näköisiä. Teetin itsestäni viiden dollarin karikatyyrin, jollaisen olisin halunnut jo Barcelonassa käydessämme muutama vuosi sitten. Piirtäjä ei turhia aikaillut, sillä tyylikäs kuva syntyi tosiaankin muutamassa minuutissa ja löytyihän siitä vähän yhdenmukaisuuttakin.

Kesälomamatkamme viimeinen kokonainen päivä oli päättymässä. Lähdimme vielä puoli kymmenen aikaan illalla Times Squarelle ostamaan viimeisiä matkamuistoja. Olimme nimittäin melkein unohtaneet ostaa viimeiset tuliaiset, ja kaupat olivat jo menneet kiinni. Onneksi Times Squarella kaupat olivat avoinna myöhään yöhön, joten vielä ehdimme tehdä viime hetken ostokset. Ihmispaljous ei osoittanut minkäänlaisia vähenemisen merkkejä, vaikka kello oli jo yksitoista illalla. Oikeastaan Theater Districtillä oli nyt enemmän ihmisiä kuin päiväsaikaan. Monet olivat joko menossa näytöksiin tai juuri tulossa niistä. Kaduilla oli ajoittain niin ruuhkaista, ettei vähään aikaan päässyt lainkaan eteenpäin. Ostokset tuli tehtyä ja palasimme bussilla hotelliin. Viimeinen matkapäivämme perjantaina kuluisi kokonaan matkustamiseen. Edessä oli pitkä kotimatka.