Yhteenveto

Kahden viikon kesälomamatkamme Yhdysvaltoihin onnistui erinomaisesti. Olin suunnitellut matkan rungon etukäteen niin, että jokaiselle päivälle oli jotain ohjelmaa. Aivan täyteen en buukannut lomapäiviämme, sillä tarkoitus oli myös lomailla eli viettää aikaa vapaalla. Ohjelmoitu loma ei olisi tuntunut lomalta lainkaan, joten nyt riitti, kun tiesi suurin piirtein, mitä minäkin päivänä tapahtuisi. Matkajärjestelyt tein entiseen tapaan netissä varaamalla lennot, hotellit ja jatkokuljetukset perillä. Matkatoimiston palveluita ei enää juurikaan tarvita omatoimilomien järjestelemisessä. Matkavakuutuksetkin tulevat nykyään automaattisesti, kun maksaa matkan kokonaisuudessaan esimerkiksi Finnair Plus Master Card -luottokortilla, jossa vakuutukset sisältyvät kortin etuihin.

Matkaoppaat

Kohteinamme Yhdysvalloissa olivat itärannikon suuret kaupungit: New York, Washington D.C. ja Philadelpia. Ostin hyvissä ajoin ennen matkaa kattavat Dorling Kindersleyn julkaisemat kaupunkikirjat, joissa esitellään yksityiskohtaisesti nähtävyydet ja opastetaan matkailijaa saamaan irti mahdollisimman paljon kohteesta. Hyvät matkaoppaat ovatkin hintansa arvoisia. Niillä selviää monien eri kohteiden taustat ja muut mielenkiintoiset asiat. New Yorkin matkaopas on kattava ja monipuolinen. Kirja on hieman paksuhko valtavan sisältömääränsä vuoksi, mutta mahtuu vielä mukavasti reppuun tai olkalaukkuun mukaan otettavaksi. Opas on joskus hyvä olla mukana, jos haluaa kerrata tai tarkistaa tietoja jostakin erityisestä vastaan tulevasta nähtävyydestä. Kirjan takaosan kartta on myös hyvin käyttökelpoinen, vaikka Manhattanilla pärjäsimme paremmin pienellä kokoontaitettavalla ja taskuun mahtuvalla metrokartalla. Tämän kartan lisäksi käytimme karttaa, johon oli merkitty bussilinjat. Washingtonin matkaoppaaksi olin valinnut niin ikään Kaupunkikirjat-sarjan opuksen. Tuttu formaatti helpotti kirjan käyttöä ja auttoi saamaan paljon enemmän irti kaupungin tarjonnasta, kuin pelkkien esitteiden selaileminen. Luonnollisesti olin ostanut Philadelphiasta vastaavanlaisen kaupunkikirjan. Onnekseni satuin saamaan nämä oppaat 20 %:n alennuksella, kun sattumalta osuin Akateemiseen Kirjakauppaan eräänä lauantaina.

Kulttuuri

Yhdysvallat on monikulttuurinen kansojen sulatusuuni. Vaikka tämänkertainen matkani olikin jo viides Atlantin taakse, tuntuu joka kerta oppineen jotain uutta. Päällisin puolin elämä rapakon takana on pitkälti samanlaista kuin täällä koti-Suomessakin tai ylipäätään läntisissä teollisuusmaissa. Tietenkin paikallisia eroavaisuuksia on paikoittain hyvinkin paljon, mutta nekään eivät ole mitään aivan poikkeuksellisia. Juomarahakulttuuri ei ole Suomessa täysin tuntematon. Yhdysvalloissa tippaaminen on olennainen osa elämää ja tärkeä osa monien työntekijöiden palkasta. Ravintoloiden hinnat saattavat aluksi näyttää edullisilta, mutta verojen ja tippien jälkeen nekin hinnat alkavat muistuttaa meikäläisiä hintalappuja. Englantilaistyyliseen please-kulttuuriin ei Valloissa törmää kuin ani harvoin. Jos haluaa oikein painottaa pyyntöään, voi sitä terästää lyhyellä tauolla ja sanoa sitten painokkaasti "please". Lontoossakaan ei pahemmin törmännyt please-kulttuuriin, mutta yhä edelleen kuulee englantilaisten päättävän pyyntöjään tällä kohteliaalla tavalla.

Ostokset

Dollarin kurssi on ollut suomalaisille matkailijoille suotuisa. Yhdellä eurolla sai kesällä puolitoista dollaria. Tämä tarkoittaa reilua alennusta kaikesta, mitä Valloissa kuluttaa ja ostaa. Toisaalta hinnat eivät ole mitenkään halpoja esimerkiksi New Yorkissa tai muissa suurissa turistien suosimissa kaupungeissa. Ruoka ja vaatteet olivat yhä huippuedullisia, ja mekin ostimme jälleen matkalaukun täyteen edullisia merkkivaatteita. Esimerkiksi Leviksen perusmerkkifarkut maksoivat Macyssä alle 25 dollaria. Uusienkin farkkumallien hinnat pyörivät noin 50 dollarin tienoilla. Näitä hintoja kun vertaa suomalaisiin noin 100 euron kappalehintoihin, niin jo alkaa matkan kustannukset tulla kohta katetuiksi. Kahviloiden, pikaruokaloiden ja ravintoloiden hintataso oli niin ikään selvästi suomalaisen hintatason alapuolella. Esimerkiksi Subwayn puolikas patonki juomineen maksoi noin 3,50 dollaria.

Suomessa kaupat ovat vähitellen siirtymässä pankki- ja luottokorttimaksuissa sirullisiin kortteihin ja päätelaitteisiin, joihin asiakas itse näppäilee PIN-koodinsa. Yhdysvalloissa tällainen PIN-koodien kysely oli erittäin harvinaista aivan kuten kuittien allekirjoittaminenkin. Ostokset yksinkertaisesti maksettiin vetämällä tai upottamalla luottokortti lukijalaitteeseen. Koko transaktio oli sillä hoidettu, eikä aikaa vieviä toimenpiteitä tarvittu kassoilla. Hieman tällainen yletön luottamus herättää epäilyksiä ainakin minussa kortinhaltijana. Voin vain kuvitella, mitä ehtii tapahtua, jos kortin hukkaa tai se varastetaan. Myyjät eivät juurikaan kysele henkilöpapereita eikä ostoksia tarvitse kuitata. Kahden viikon aikana minulta kysyttiin vain kerran henkilöllisyystodistusta eli passia, kun maksoin ostokset luottokortilla. Kassoilla ei muutenkaan kuluteta aikaa, joten asiakkaan kannattaa olla tarkkana ja tarkistaa ostosten loppusumma ennen kuin höylää tai dippaa korttinsa lukijaan.

Matkan opetukset

Valmistauduimme matkaan huolellisesti. Ennakkovalmistelut edesauttoivat olennaisesti matkan onnistumisessa eikä pettymyksiä päässyt syntymään. Meillä ei toisaalta ollut suuria odotuksia tai toiveita, joten emme joutuneet pettymään tässäkään suhteessa. Jotain sentään opimme tästä matkasta. Philadelphia oli ehkä ainoa kaupunkikohde, joka tuotti hienoisen pettymyksen. Kaupunki ei ollut sellainen turistikohde, jollaiseksi matkaoppaat sen olivat maalanneet. Philadelphiaan ehtii tutustumaan varsin hyvin yhdenkin päivän aikana. New Yorkista voi tehdä esimerkiksi päivämatkan kaupunkiin, sillä junamatka Philadelphiaan kestää vain tunnin tai puolitoista junavuorosta riippuen. Matkaan voi lähteä aamulla aikaisin ja palata illalla takaisin majapaikkaansa. Toinen seikka, jonka seuraavalla kerralla varmasti otamme huomioon, on hotellimajoitus. Vaikka hotelliketjujen hinnat saattavat olla hieman korkeammat, kannattaa mielestäni silti valita jokin tasokkaampi ketju kuin pieni ja halpa hotelli. Palvelu ja tasokkuus ovat toista luokkaa. Olimme erittäin tyytyväisiä Marriott-ketjun hotelliin, mutta ensimmäinen hotellimme ei yltänyt vastaavaan tasoon.

Manhattanin bussilinjat näyttävät kartalla aluksi melkoiselta sekamelskalta. Itse epäröin ensimmäisenä päivänä hypätä bussin kyytiin juuri tuon tolkuttoman kartan vuoksi, mutta linjakartan tarkempi tarkastelu osoitti bussilla matkustamisen lopulta erittäin helpoksi. Jatkossa käytimmekin ahkerasti Manhattanin busseja, jotka tosin ovat metroa hitaampia, mutta lyhyillä matkoilla melko ylivoimaisia. Bussista poistuessaan kannattaa olla varovainen ja nopea. Ovet pitää itse työntää auki kohdistamalla kädet merkitylle alueelle ovessa. Jos ei ole riittävän nopea, saattavat ovet mennä kiinni ennen kuin ehtii niitä edes kunnolla avaamaan ja bussi jatkaa matkaansa seuraavalle pysäkille. Onneksi pysäkkejä on kahden tai kolmen korttelin välein, joten kovin kauaksi bussi ei ehdi viemään.

Kaiken kaikkiaan matka Yhdysvaltoihin ja erityisesti New Yorkiin oli monessa suhteessa onnistunut. Kaksi viikkoa on pitkä aika ja päiväohjelma kannattaakin suunnitella karkealla tasolla etukäteen, jotta matkaväsymys ei pääse iskemään. Aivan eri asia on tietysti fyysinen väsymys. Turistien epäkiitollinen osa on siirtyä nähtyydeltä toiselle ja kun ne usein sijaitsevat vieri vieressä, tulee samalla harrastettua hyötyliikuntaa. Käveleminen kuuluu erottamattomana osana matkaa ja samalla myös väsyneet jalat. Hyvät kokemukset matkalta rohkaisevat vierailemaan lännessä useamminkin.