Mauritius on vuonna 1968 Isosta-Britanniasta itsenäistynyt saarivaltio Intian valtameressä Madagaskarin saaren itäpuolella. Brittiläiseen kansanyhteisöön tuolloin kuuluneesta Mauritiuksesta tuli tasavalta vuonna 1992. Noin parin tuhannen neliökilometrin kokoisella saarella asuu 1,2 miljoonaa asukasta ja pääkaupungissa Port Louisissa 150 000 asukasta. Saariryhmään kuuluu pääsaaren lisäksi pienempiä saaria, joista tunnetuin lienee Rodrigues. Mauritiuksella on jo vuosisatojen historia, mikä paljolti selittää myös väestörakenteen. Kaksi kolmasosaa (68 %) väestöstä on intialaisperäistä ja reilu neljännes (27 %) kreoleja eli afrikkalaisperäistä. Pieni vähemmistö (3 %) on kiinalaistaustaisia ja loput (2 %) ranskalaisperäisiä. Maan virallinen kieli on englanti, mutta ranskaa kuulee yhtä paljon ja sillä tulee saarella toimeen erinomaisesti. Paikallisväestö puhuu kreolia, joka on ranskan kielestä mukautunut puhekieli. Noin puolet (48 %) väestöstä on hinduja ja kristittyjä, joista suurin osa on katolisia, on 31 %. Muslimien osuus on noin 16 % ja loput (1 %) ovat buddhalaisia. Matkailu on sokeriruo’on viljelyn ja tekstiiliteollisuuden ohella tärkeä elinkeino, ja saarella vieraileekin vuosittain noin 650 000 matkailijaa, joista monet ovat ranskalaisia ja brittejä. Maan valuutta on Mauritiuksen rupia. Sata rupiaa vastaa noin 2,50 euroa. Joissakin kaupoissa voi maksaa euroilla, mutta vaihtorahat ovat rupioita.

Mauritiuksen historia alkaa 1500-luvulta. Tätä ennen vain arabialaiset merenkulkijat tunsivat saaren. Mauritiuksen, Rodriguesin ja läheisen Réunionin saariryhmää kutsutaan yhä Maskareeneiksi saaret löytäneen portugalilaisen merenkävijän Pedro de Mascarenhasin (1470-1555) mukaan. Muutamaa vuotta ennen 1600-luvun alkua hollantilaiset valtasivat saaren ja yrittivät tehdä siitä siirtomaan tässä kuitenkaan onnistumatta. Saaresta tuli 1700-luvun alussa merirosvojen tyyssija muutamaksi vuodeksi kunnes ranskalaiset valtasivat saaren vuonna 1715. Alunperin hollantilaisten nimeämästä Mauritiuksesta kuulee edelleen tietyissä yhteyksissä puhuttavan ranskalaisten vuonna 1721 antamalla Isle de France, Ranska saari -nimellä. Mauritiuksella kierrellessään ei voi olla törmäämättä Labourdonnais-nimeen. Mahè de Labourdonnais (1699-1753) oli yksi tunnetuimmista saaren kuvernööreistä, jonka virkakausi alkoi vuonna 1735. Ranskalaisten valtakausi kesti aina vuoteen 1810, jolloin englantilaiset ottivat saaren haltuunsa ja palauttivat sen vanhan, nykyään tunnetun nimen. Brittien yli satavuotisen hallintokauden aikana saarella lakkautettiin orjuus ja Mauritius sai oman postimerkin vuonna 1847, viidentenä valtiona maailmassa. Nykyään itsenäisessä Mauritiuksen tasavallassa on edelleen ranskalaisten ja brittien vahva perintö, joka näkyy muun muassa vasemmanpuoleisena liikenteenä ja kuuluu kielten sekamelskana.

Turistina Mauritiuksella

Mauritius verraten helppo matkakohde eurooppalaiselle turistille. Saari sijaitsee eteläisellä pallonpuoliskolla, joten Suomen talvella siellä on kesä ja päinvastoin. Parhainta vierailuaikaa on suomalaisittain alkusyksystä joulun tienoille. Saarella on toisaalta jatkuvasti trooppinen ilmasto eli sää on ympäri vuoden lämmin. Erityisesti kesällä eli Suomen marraskuusta toukokuuhun sää on kostea ja talvella eli toukokuusta marraskuulle puolestaan kuiva. Päiväntasaajan eteläpuolella kelluvalla Mauritiuksella aurinko paistaa keskipäivällä kohtisuoraan ja lähempänä Maata kuin pohjoisessa kotimaassamme, jolloin myös ihoa vahingoittavat ultraviolettisäteet ovat voimakkaampia. Aurinkoisilla paikoilla on hyvä suojautua ison suojakertoimen aurinkovoiteelta, sillä tottumaton iho palaa pilviselläkin säällä hyvin nopeasti.

Shoppailu sujuu pääsääntöisesti englannilla tai ranskalla. Pääkaupungissa on paljon kauppoja sekä kansainvälisiä pikaruokaketjuja. Mauritius on monessa suhteessa hyvin kansainvälinen, joten kaupoista voi ostaa tuttuja merkkituotteita. Caudan Waterfront on iso, noin 170 kauppaa ja ravintolaa käsittävä mannermainen ostoskeskus Port Louisin satama-alueella. Hotellien läheisyydessä päivystävät rihkamakauppiaat, jotka tekevät mielellään tuttavuutta valkoihoisten turistien kanssa. Näiltä helppoheikeiltä voi ostaa käytännössä minkä tahansa palvelun, oli sitten kyseessä joutavanpäiväinen kitsch tai katamaraaniretki merellä. Erityisesti pääkaupungissa on syytä varoa taskuvarkaita, jotka ovat hämmästyttävän nopealiikkeisiä ja huomaamattomia.

Saaren monet uskonnot ovat läsnä näkyvästi ja turistin syytä kunnioittaa paikallisväestön vakaumusta. Konkreettisimmin tämä tulee vastaan pukeutumisessa. Monissa ravintoloissa edellytetään, että miehet pukeutuvat pitkiin housuihin, eikä yläosatonta auringonpalvontaa suositella nakuilusta nyt puhumattakaan. Ruoka on herkullista ja maittavaa. Vesijohtovesi ei ole juomakelpoista, mutta sillä voi toki pestä hampaansa ja käyttää peseytymiseen. Supermarketeista voi ostaa monen kokoisia vesipulloja muutaman kymmenen rupian hintaan sekä väli- että makupaloja pieneen nälkään.

Paikallisväestö on pääosin ystävällistä ja vieraanvaraista. Asiointi on helppoa, vaikka kaikkialla törmääkin kiireettömyyteen, johon nopeaan elämänrytmiin tottuneen turistin on hyvä sopeutua. Mauritius on värikäs saari niin historialtaan kuin kulttuuriltaankin. Parhaiten nähtävyyksiin eri puolella saarivaltakuntaa pääsee tutustumaan joko matkanjärjestäjien retkillä tai omatoimisesti. Kattava joukkoliikenne taittuu tihein vuorovälein sukkuloivilla busseilla, jotka ovat myös huomattavasti edellisempi vaihtoehto kuin taksi tai auton vuokraus. Bussit tosin ovat jo parhaat päivänsä kokeneet ja niihin kannattaakin astua sisään pienellä seikkailumielellä.

Viikon talvilomamatkani Mauritiukselle onnistui jotakuinkin täydellisesti. Säät olivat aurinkoisia muutamia sadekuuroja lukuun ottamatta, mutta yllättävät vesisateet ovat tähän vuodenaikaan tavallisia. Säätila myös vaihtelee paljon saaren eri osissa. Hotellini, Le Mauricia, sijaitsi Grande Baien kylässä saaren pohjoisosassa, jossa säät olivat helteiset koko viikon. Hotellin taso oli erittäin hyvä ja suosittelenkin sitä ensi kertaa Mauritiukselle matkaaville, mikäli vähääkään empii majoituksen suhteen. Kylästä oli noin 25 kilometrin matka pääkaupunkiin Port Louisiin, jonne pääsi helposti bussilla noin yhdellä eurolla tai taksilla (noin 18 euroa). Hotellissa oli erinomaiset palvelut, kuten hyvinvointikeskus, tenniskenttä ja monenlaisia vesiurheilumahdollisuuksia, joista monet sisältyivät majoitukseen ilman eri veloitusta. Onnistuneesta matkasta jäi hyvä mieli ja se rohkaisee vierailemaan Mauritiuksella joskus uudestaan.