Yhdeksäs päivä - Maanantai 28.3.

Tällä erää viimeinen päivä Mauritiuksella alkoi kauniissa auringonpaisteessa. Sää oli kuitenkin puolipilvinen, mutta erittäin kostea ja lämmin. Yhdeksän aikaan lämpötila oli noussut 27 asteeseen ja ilman kosteus oli hotellin seinällä olleen kosteusmittarin mukaan 100 %. Ajoittaisilta vesikuuroilta ei voinut tänäänkään välttyä. Ne toivat mukanaan miellyttävän tuulahduksen leppeämmästä ilmasta, mutta vain väliaikaisesti. Jo muutaman minuutin kuluttua aurinko paistoi taas polttavasti. Söin tukevan aamiaisen, sillä ruokailu jäisi tänään vain välipaloihin, koska edessä oli vajaan vuorokauden mittainen kotimatka. Aamupäivällä en ehtinyt tehdä juuri mitään, koska huone oli luovutettava kello kahteentoista mennessä. Siistiydyin ja pakkasin matkatavarat ja painuin vastaanottoon. Hotellin henkilökunta oli erittäin ystävällinen. Monet muistivat vieraat jopa nimeltä, ja aulassa minuakin tervehti tuttu concierge muistaen nimeni, vaikka olimme tavanneet vain kerran ja sitäkin kerrasta oli kulunut jo viikko. Hotellissa oli satoja vieraita, joten tämä vieraanvaraisuus oli todella hämmästyttävää.

Lentokenttäkuljetukseen oli aikaa vielä melkein viisi tuntia. Monia asioita piti ottaa huomioon paluumatkaa silmällä pitäen. Hellevaatteet oli vaihdettava jo valmiiksi pohjoisen lopputalven tamineisiin. Vaatteiden vaihtoon ei ollut enää uutta tilaisuutta, joten puin päälleni pitkät housut ja pitkähihaisen paidan hihat käärittyinä. Villapaidan pakkasin reppuun lentokoneen ajoittain kylmän ilmastoinnin vuoksi. Jäin hotellin viileämpään aulaan odottelemaan, vaikka ilmastoinnin puutteessa aulan lämpötila ei juuri eronnut ulkoilmasta. Kulutin hetken aikaa miniläppärillä ja sitten jatkoin yhä jännittävämmäksi käyneen kirjan parissa.

Kotimatkalle

Lentokenttäkuljetuksemme saapui hotellille aikataulun mukaan ja täyttyi nopeasti eri maiden kansalaisista. Koneen lähtöön oli tasan neljä tuntia, mutta jo pelkkä matka saaren pohjoisosasta etelämpänä sijainneelle lentokentälle kesti melko tarkalleen kaksi tuntia. Kiemurtelimme sivuteitä pitkin pääkaupunkiin, jonka kadut olivat täpösen täynnä eri suuntiin pyrkiviä autoja paikoitellen pitkiäkin aikoja seisseessä iltapäiväruuhkassa. Port Lousin läpi matelu vei paljon aikaa, ja kun lopulta pääsimme kolmikaistaiselle moottoritielle, oli aikaa kulunut jo tunti ja takana oli vasta 25 kilometriä. Alkuillan aurinko paistoi lämpimästi ja alhaalta valaisten kaupungin eri kulmasta kuin päiväsaikaan. Pikkubussimme nosti nopeutta päästyään moottoritielle. Vajaa puoli tuntia ennen lentokenttää sää muuttui kuin sormia napsauttaen. Alkoi kaatosade, jota tosin ei kestänyt kuin muutaman kymmenen kilometrin matka. Lentokentällä illan sää oli taas poutainen.

Lähtöselvitys ja passintarkastus sekä turvatarkastus kentällä sujuivat jouheasti. Lähtöselvitystiskille tosin sain jonottaa pitkään ja siinä seisoessani ihmettelin ihmisten matkalaukkujen määrää ja niiden valtavia kokoja. Näytti aivan siltä kuin puolet maallisesta omaisuudesta olisi pakattu mukaan viikon matkalle. Lukuisten matkatavaroiden selvittely vei luonnollisesti aikaa. Olen pannut merkille myös, miten vuosi vuodelta käsimatkatavaroiden koot ovat kasvaneet. Matkustamoon ei enää tyydytä ottamaan vain jotain pientä pussukkaa tai käsilaukkua vaan sinnekin vedetään perässä nykyään normaalikokoista matkalaukkua. Kotimatka Helsinkiin tehtiin Pariisin kautta suhteellisen isolla Boeing 747 -lentokoneella, jota operoi Air France. Koneessa oli kaksi kerrosta, ja matkustajiakin ahtautui pienille istuimille alun neljättäsataa. Valitsin istumapaikkani netissä jo viikkoja etukäteen, mutta koneen istuinkartassa ei ollut hätäpoistumisteitä merkittynä. Olisin nimittäin halunnut valita istuimen läheltä varauloskäyntiä, koska siinä jalkatilaa on yleensä ruhtinaallisesti. Arvaukseni meni pieleen vain yhdellä penkkirivillä, sillä hätäpoistumistie oli takanani.

Yhdentoista tunnin lento Charles de Gaullen lentokentälle Pariisiin alkoi aikataulun mukaisesti iltayhdeksän aikaan. Neljän tunnin aikaerosta johtuen laskeuduimme perille kuuden aikaan aamulla. Yhdentoista tunnin lento sujui täällä kertaa ainakin mentaalisesti nopeammin, vaikka ahtaassa istumapaikassa matkanteko olikin pieni koettelemus. Yritin ajoittain nukkua ja sainkin nukutuksi tunnin silloin tällöin. Pian ilmaan päästyämme meille tarjoiltiin päivällinen. Pidän matkustamisesta Air Francella, sillä ranskalaisena lentoyhtiönä ateriaan kuului, totta kai, pieni pullo punaviiniä. Miniatyyriannos oli kaikin puolin maittava, mutta määrältään aivan muuta kuin hotellin buffet-pöytien antimet, joihin aloin jo ikään kuin varkain tottua kuluneen viikon aikana.

Pyrähdys Pariisissa

Jumbo laskeutui kymmenisen minuuttia aikataulusta myöhässä noin kuuden aikaan aamulla vasta heräämässä olleelle kentälle Pariisissa. Sotatoimet Libyassa siirsivät lentoreittimme Egyptin ilmatilaan, josta kaarroimme Kreikan saariston yli kohti Alppeja. Lentosuunnitelmasta poiketen kone stoppasi 2F-teminaalin sijasta terminaaliin 2C, mutta se oli lopulta samantekevää, koska jatkoyhteyteni Helsinkiin lähti joka tapauksessa terminaalista 2D. Olin taas kerran ajoissa kentällä. Matkatoimisto oli varmistanut jatkoyhteydelle sen verran reilusti aikaa, että jouduin odottamaan Pariisissa neljä tuntia. Helsinkiin lähti aiempikin lento, mutta siihen en olisi välttämättä ennättänyt. Tapoin aikaa tarkistamalla ensin sähköpostit. Pariisin lentokentillä ei ole ilmaista nettiyhteyttä, mutta sitä voi kokeilla päivän aikana vartin ajan maksutta. Se riitti mainiosti viestien nopeaan silmäilyyn.

Sää näytti lentokenttäalueella keväiseltä ja lämpötilakin oli ulkona jo mukavat kuutisen astetta aamulla. Ostosmahdollisuudet terminaalissa olivat niukat, joten etsin mukavan tuolin ja jatkoin kirjani lukemista. Jossakin vaiheessa käväisin kahvilla. Kahvilassa oli pöytiintarjoilu, mikä on melko harvinaista kotona Suomessa, mutta Ranskassa yleisempää. Finnairin lento lähti kohti Helsinkiä aikataulussaan. Kone oli puolillaan, sillä puolenpäivän aikaan ei Pariisista taida olla kovinkaan paljon matkustajia. Tilaa oli riittävästi ja istuinpaikankin sai valita melko vapaasti. Varaamani paikka oli koneen perällä käytävän varrella, mutta vaihdoin nousuun päästyämme ikkunapaikalle. Kahden ja puolen tunnin lento sujui mutkattomasti, ja koneessa tarjoiltiin kanatäytteinen kolmioleipä. Tarjoilut kutistuivat sitä mukaan, mitä lyhyempi lento ja pienempi lentoyhtiö oli kyseessä.

Kotikamaralla

Suomen päälle saavuttuamme aloimme laskea lentokorkeutta noin kahdestatoista kilometristä. Laskeutuminen oli tällä kertaa vauhdikas, sillä korvani menivät lukkoon ja paineen yllättävä muutos alkoi hieman pistellä niskassa ja takaraivossa. Kone laskeutui ja jäi "ulkorimille", kuten purseri ammattislangillaan ilmaisi englanninkielisestä "outer rim" -ilmaisusta johtaen. Lentokoneemme jäi siis kentän ulkokehälle, josta meidät noudettiin bussikyydillä terminaalirakennukseen. Kuten aina näiden etelänmatkojeni jälkeen joillekin matkustajille jää niin sanotusti kesä päälle ja niin tälläkin kertaa yksi jos toinenkin kömpi koneesta nolla-asteiseen Suomen lopputalven hyytävään säähän pelkkään t-paitaan pukeutuneena ja jalassa crocsit ilman sukkia. Bussissa ei ollut yhtään sen lämpimämpää ja osa joutuin tovin värjöttelemään kylmässä. Olin ollut kaukaa viisas ja pakannut reppuuni talvivaatteet, jotka puin päälleni koneen päästyä maahan.

Sää Helsinki-Vantaan lentoasemalla oli lohduton. Harmaata päivää säesti kylmä ja vihmainen tuuli. Sain matkalaukkuni koneesta nopeasti ja siirryin bussipysäkille odottamaan kymmenen minuutin kuluttua tulossa ollutta paikallisliikenteen bussia. Samalla alkoi taivaalta sataa lunta. Vajaa vuorokausi aikaisemmin olin hikoillut tropiikin yli 30 asteen lämmössä ja nyt sitten koitti taas totuuden hetki palattuani takaisin Suomeen. Talvi ei ollut lyhentynyt reilun viikon aikana juurikaan havaittavasti. Lunta oli kuten ennen lähtöä ja keli oli kylmä, kuten talvella yleensä. Bussi saapui ja kierteli madellen taas teknisen varikon kautta päätyen puolen tunnin ajomatkan jälkeen Helsinkiin. Talviloma oli päättynyt.