Kahdeksas päivä - sunnuntai 27.3.

Pari viimeisintä aamua oli alkanut muistuttaa toisiaan. Ilma oli kostea aamuyön vesisateen jäljiltä, ja vielä kahdeksan aikaan aamiaista syödessäni ulkona tihkui vettä pisara siellä, pisara täällä. Seuraavana päivänä olisi kotiinpaluun aika. Olin saanut hyvissä ajoin viestin matkanjärjestäjältämme paluukuljetuksesta. Ainoa huolenaiheeni oli samaan aikaan sunnuntaille osunut kesäaikaan siirtyminen eri puolilla maailmaa. Se tiesi tarkkaavaisuutta kellonaikojen kanssa, joten tarkistin netistä, miten Mauritius siirtyy meikäläisittäin kesäaikaan. Eteläisellä pallonpuoliskolla tosin oli alkamassa talvi, joten täälläpäin pitäisi puhua jostakin muusta kuin kesäajasta. Mauritiuksellakin on ollut ajoittain käytössä kesäaika, joka on alkanut lokakuussa ja siis suomalaisesta näkökulmasta talvella. Tänä vuonna Mauritiuksella kuten sen lähinaapureissakaan ei siirrytty sen paremmin kesä- kuin normaaliaikaankaan, joten kellon viisareita ei tarvinnut rukata mihinkään suuntaan.

Viimeinen täysi lomapäivä

Koko sunnuntaipäivä oli pilvinen mutta poutainen. Puolipilvisestä säästä huolimatta auringon ultraviolettisäteet saivat monet paljaat ihot vähitellen punoittamaan. Suojavoidetta ei levitetty samaan tapaan kuin kirkkaalla auringonpaisteella. Pilvet eivät kuitenkaan suojanneet haitallisilta säteiltä. Muutama vesipisara alkoi pudota puoli viiden aikaan iltapäivällä. Ilma oli edelleen kostean nihkeä ja lämpöäkin oli kiitettävät kolisenkymmentä astetta. Laiskottelu ja saamattomuus alkoivat maistua ihan mukavalta olotilalta. Vain takamus tuntui ajoittain hieman puutuvan tuntien makoilusta ja istuskelusta jännittävän kirjan parissa. Viimeinen täysi lomapäivä oli alkanut kaartua iltaa kohti. Siirryin sisätiloihin pitelemään yhä yltynyttä sadetta, joka tosin päättyi vartin kuluttua alkamisestaan.

Päivällispöytä katettiin joka päivä puoli seitsemältä illalla. Aamiaiseni olivat olleet aina sen verran täyttäviä, että jätin joka päivä lounaan väliin. Hotellin ravintolassa olisi voinut nauttia runsaan lounaan noutopöydistä 1 100 rupialla eli noin 28 eurolla. Ensimmäisenä lomapäivänä maanantaina alkoi pieni nälkä kaivella vatsassa. Lentoateriat olivat olleet niukat ja viimeisestäkin lentoaamiaisesta oli kulunut jo aikaa. Mietin hetken, ostaisinko allasbaarista 300 rupian (noin 7,70 euron) tuhdin voileivän vai tankkaisinko vatsani täyteen buffet-lounaalla. Päädyin voileipään, joka ei ollutkaan mikä tahansa kolmioleipä vaan kokonainen täytetty patonki. Päivälliseenkään ei ollut enää kuin nelisen tuntia, joten pieni välipala oli paikallaan. Sain odotella leipää pitkään, sillä se valmistettiin tilauksesta baarin keittiössä. Le Mauricia -hotelli kannattaa valita jo pelkästään erinomaisen ruokansa puolesta. Syötävää on tarjolla moneen eri makuun ja erityisesti ravintolan paistettu kala ansaitsee herkullisuudellaan erikoismaininnan.