Mauritius - osa 3

Kolmas päivä - tiistai 22.3.

Ensimmäinen täysi lomapäivä Mauritiuksella alkoi myöhäisellä herätyksellä. Minnekään ei ollut kiire ja sängyssä sai kerrankin loikoilla toimettomana ihan luvallisesti endorfiinejä keräten ja kattoa tuijottaen. Ainoastaan matkatoimiston edustajan tervetuliaistapaaminen oli edessä aamupäivällä, mutta siihenkin oli vielä runsaasti aikaa. Nousin lopulta ja siistiydyin ja laskeuduin alakerran buffet-ravintolaan aamiaiselle. Hotelliaamiainen oli oikeastaan, kellonajasta riippuen, verrattavissa brunssiin. Suomalaisittain se olisi hyvinkin käynyt varhaisesta lounaasta, mikäli olisi saapunut hieman ennen tarjoilun päättymistä kymmenen aikaan. Tarjolla oli runsain mitoin perinteisiä aamiaisantimia mutta myös tuhdimpia annoksia, joilla vatsansa sai taatusti täyteen. Hotellin keittiön itse tekemät pienet prinssinakit olivat kerrassaan herkullisia. Leivät, sämpylät, voisarvet ja monet muut maukkaat vehnäset valmistettiin avokeittiön uuneissa ja tarjoiltiin taatusti tuoreina. Ylensyönnin vaara uhkasi jälleen kaikkien niiden höyryävien lihapatojen äärellä.

Kuva
Matti Mattila

Runsaan aamiaisen jälkeen astelin hitaasti muutaman kymmenen metrin matkan rannalle ja katselin hetken ympärilleni. Lähdin käyskentelemään pitkin vaaleata hiekkarantaa ja näppäilin matkalla tukun valokuvia. Edellisenä päivänä olin tutustunut rantavahtiin. Vartija Leif Bocquee partioi muutaman muun virkapukuisen vartijakollegansa kanssa rannalla estäen sivullisten pääsyn hotellin alueelle. Pitkä juttutuokiomme oli alkanut edellisenä päivänä ja jatkui taas aamutuimaan. Seuraamme liittyi vartijan tuntema katukaupustelija, joka esittäytyi Kimiksi. Kaupustelija-Kimi oli tyypillinen rihkamakauppias, joka kantoi kainalossaan koko omaisuuttaan kenkälaatikon kokoisessa rasiassa. Jotenkin tämä vanhempi mies oli tähän päivään asti elänyt, vaikka kauppa ei näyttänytkään kukoistavan. Vaihdoimme muutamia ajatuksia, ja jatkoin matkaani eteenpäin. Hotellimme vieressä sijaitsi toinen hotelli, jonka rantaosuuden jälkeen alkoi yleinen uimaranta. Rantavahdilta sain kuulla, että kylän julkinen uimaranta oli iltaisin ja öisin paikallisten prostituoitujen hallitsema. Mauritiuksen valtio omistaa rannat, joten hotellien rantaosuuksilla sai kuka tahansa käyskennellä vapaasti. Hotellin rannalle tuomat lepotuolit olivat sen sijaan vain hotellivieraiden käytössä ja näitä hotellin palkkaamat rantavahdit pitivät silmällä kaiken muun järjestyksenpidon lomassa. Lomailijat eivät ole ainoa rannoilla maleksiva ryhmä. Mauritiuskaan ei ole säästynyt katukaupustelijoista, joita tulee kaikkialla vastaan joskus vaivaksi asti.

Kuva
Matti Mattila

Päivä oli eilisen tapaan kuuma ja kostea. Hotelliaulan säätiedotteen mukaan alimmaksi päivälämpötilaksi oli ennustettu 24 astetta ja ylimmäksi 29 astetta. Suorassa auringonpaisteessa ei jaksanut pitkään olella ja kaikki mahdolliset varjopaikat kutsuivat houkuttelevasti. Puolentoista litran vesipullo alkoi huveta uhkaavan nopeaan tahtiin. Kuumimman hetken keskellä päivää istuskelin palmupuun varjon alla lepotuolissa ja luin mukanani tuomaa kirjaa. Pian kirjan kuivakka teksti alkoi nukuttaa ja kömmin vilpoiseen huoneeseeni päiväunille. Nokoset keskellä arkipäivää tuntuivat juhlalta, mutta mitäpä muutakaan sitä talvilomalla tekee kuin rentoutuu.

Kuva
Matti Mattila

Iltapäivä jatkui samanlaisen toimettomuuden merkeissä. Tein pienen kävelylenkin Grande Baie -kylän keskustaan, joka oli parin sadan metrin päässä hotellista. Alueen yleisilme oli rähjäinen ja siivoton. Keskustassa oli paljon kauppoja ja muutama pienempi kauppakeskus. Jalkakäytäviä oli siellä täällä muutaman kymmenen metrin matka, ja vähän väliä jalankulkija sai puikkelehtia ohikiitäneen liikenteen seassa. Viimeisen siirtomaaisännän, Ison-Britannian peruja oli vasemmanpuoleinen liikenne, joka kulki kovaa kapeilla kaduilla.

Pienen keskustan läpi käveli vartissa. Palasin hotellin lepotuolille lekottelemaan ja ahmin aamupäivällä aloittamaani kirjaa hyvän matkaa, kunnes aurinko alkoi kaartua loppusuoralle noin viiden aikaan iltapäivällä. Vähän kuuden jälkeen kiekko tuikki horisontissa ja painui kadoksiin muutamassa minuutissa. Sitten olikin päivällisen vuoro. Eilinen näytös toistui, enkä malttanut olla ahmimatta vatsaani täyteen. Jätin lounaan päivällä väliin, sillä tukeva aamiainen korvasi sen mainiosti. Toimeton lomapäivä oli tapahtumaköyhä, mutta sellainen se lomalla sai ollakin.

Julkaistu torstaina 31.3.2011 klo 17:00 avainsanoilla loma ja matkailu.

Edellinen
Mauritius - osa 2
Seuraava
Mauritius - osa 4
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä