Neljäs päivä - keskiviikko 23.3.

Kolmatta lomapäivääni Mauritiuksella voi luonnehtia kolmella sanalla: hikoilua, ylensyöntiä ja laiskottelua. Hotellimme Le Maurician buffet-ravintola oli kerrassaan erinomainen. Palvelu oli ylenpalttisen ystävällistä ja ruoka suurenmoista. Notkuvien noutopöytien äärellä olisi voinut ahmia pitempäänkin, mutta täyteen ahdettu vatsa oli toista mieltä. Aamiaisen jälkeen kävin tapaamassa matkatoimistomme edustajaa hotellin aulassa ja varasin koko päivän mittaisen retken perjantaiksi. Hotellissa riittää aktiviteetteja omastakin takaa, mutta jos urheilu eri muodoissa alkaa kyllästyttää, kannattaa ajankulukseen tehdä retki tai useampi saaren lukuisiin eri kohteisiin. Mauritiuksella riittää nähtävyyksiä ja nähtävää, sillä saarella on useiden vuosisatojen historia, jonka monet eri aikakaudet ja kulttuurit ovat sulassa sovussa keskenään. Siirtomaa-aikaisista sokeriplantaasien herraskartanoista on jouheasti siirrytty pääkaupungin Port Louisin pilvenpiirtäjiin ja torikaupasta ostoskeskuksiin suuren maailman tyyliin.

Lämpötila kohosi nopeasti 33 asteeseen. Etsiydyin mukavaan varjoisaan paikkaan lekottelemaan ja jatkamaan aloittamaani kirjaa. Tunnit kuluivat yllättävän nopeasti hyvän kirjan seurassa niin, että kello alkoi näyttää iltapäivän kahvihetkeä. Hotellihuoneen varusteisiin kuului murukahvia, vedenkeitin ja pienimuotoinen keittonurkkaus, jossa saattoi keittää kupin kahvia. Ennen kahvinkeittopuuhia kipaisin taas läheiseen supermarkettiin täydentämään vesivarantoani, joka oli huvennut puolentoista litran päivävauhtia. Ostin myös pussillisen suolattuja maapähkinöitä, koska hikoilu kulutti suolatasapainoa. Kolmen vesilitran kantaminen läkähdyttävässä helteessä tuntui raskaalta. Ohi ajaneet taksit huutelivat avonaisista ikkunoistaan kyytitarjouksia, mutta kulman takana häämöttävään hotelliin ei ollut matkaa kuin pari sataa metriä. Tuollaisen matkan suhaaminen olisi ollut jo kerskailua.

Laiskottelu jatkui pitkälle iltapäivän puolelle. Leppeä merituuli vilvoitti aika ajoin ja teki ulkona oleskelusta siedettävää. Vuodenaikaa Mauriutuksella voisi kutsua syksyksi, sillä muutaman kuukauden kuluttua alkaisi eteläisellä pallonpuoliskolla talvi, joka saarella olisi kuuma ja kuiva toisin kuin nyt eletty loppukesän kostea ja helteinen ajanjakso. Kelit todellakin suosivat pohjoisen matkailijoita. Auringosta ja lämmöstä ei ollut pulaa. Tämäkin auringontäyteinen päivä alkoi kaartua kohti ehtoota ja kohta oli taas päivällisen aika. Laittauduin päivälliselle siistiytymällä ja vaihtamalla vaatteet. Ravintolan "smart casual" -pukukoodi edellytti miesten pukeutuvan pitkiin housuihin päivälliselle. Aamiaiselle ja lounaalle sai tulla vapaammassa asussa. Aiempien iltojen mässäilystä olin oppinut ottamaan lautaselle pienempiä annoksia enkä tällä kertaa potenut ähkyä pöydästä noustessani. Ilta oli yhä lämmin ja kostea, kun myöhemmin palasin huoneeseeni. Lämpömittari näytti edelleen reilua kahtakymmentä lämpöastetta, ja näissä maisemissa se tuskin koskaan laskeekaan tätä viileämmälle puolelle.