Seitsemäs päivä - lauantai 26.3.

Hotelli Le Maurician päivällispöydän jälkiruokatarjonta oli vastustamaton. Toinen toistaan herkullisemmat jälkiruuat ovat houkutelleet jo useana iltana. Tarjonta on herkuttelijan taivas ja laihduttajan tuonela. Lähes joka ilta herkut ovat vaihdelleet toscakakusta suklaatorttuun, kermakakusta lehteviin omenaleivonnaisiin ja lukemattomiin kekseihin, leivoksiin ja moneen muuhun makeaan. Jälkiruokapöytiä on kaksi. Toisessa on tarjolla makeita herkkuja ja toisessa terveellisimpiä vaihtoehtoja, kuten hedelmiä. Tänään herkkupöydässä oli tiramisua. Se oli viedä kieleni mukanaan ja vain jo valmiiksi turpea vatsa esti hakemasta sitä lisää. Ravintolassa on muutaman kerran ollut teemailta, jolloin ruokatarjonta on ollut vuoroin kiinalaista, intialaista ja mauritanialaista. Näinä iltoina on saanut maistaa tuttujen ja turvallisten pitsojen ja pastojen lisäksi eri kulttuurien parhaimpia keittotaidonnäytteitä.

Lauantaipäivä alkoi rankalla vesisateella aikaisin aamulla. Kello oli vielä sen verran vähän, että jatkoin uniani aina yhdeksään asti, jolloin vesisade oli tipotiessään. Ulkona paistoi aurinko, mutta ilma oli yhä erittäin kostea. Aamupalan jälkeen hakeuduin palmupuun varjoon ja aloitin jo toisen kirjan lukemisen, sillä edellisen olin jo saanut päätöksen. Puolipilvinen sää enteili uusia sadekuuroja eikä aikaakaan, kun seuraava vesiputous tuli taivaalta. Parin minuutin kuluttua sade lakkasi ja aurinko pääsi jälleen oikeuksiinsa. Loppupäivä olikin sitten yhtä auringonpaistetta ja kuuman kosteaa nihkeyttä. Löhöilin koko päivän lepotuolissa välillä paikkaa ja asentoa vaihtaen. Ahmin jännittävää kirjaa enkä aina huomannut edes ajan kulua. Illan lähestymistä ei voinut kuitenkaan olla havaitsematta, sillä aurinko laski nopeasti eikä kirkkaasta auringonpaisteesta säkkipimeyteen tarvittu kuin vajaa tunti. Mukavan toimeton lomapäivä oli jälleen takana eikä viikon lomastakaan enää ollut muutenkaan paljon jäljellä.