Uskottavilla agenteilla on oltava persoonallisuus. Persoonallinen agentti herättää luottamusta ja madaltaa ihmisen kynnystä käyttää järjestelmää. Käytännössä agentilla on jokin tunnistettava hahmo, esimerkiksi ihmisen kasvot tai agentti voi olla fiktiivinen individi. Joissakin tietokoneohjelmissa on käyttäjän avusteet toteutettu agenttien kaltaisilla synteettisillä aktoreilla. Nämä aktorit poikkeavat agenteista siten, ettei niillä ole juurikaan tekoälyä, vaikka ne onkin usein ohjelmoitu vastaamaan luonnollisella kielellä tehtyihin kysymyksiin. Tässä suhteessa synteettiset aktorit muistuttavat asiantuntijajärjestelmiä. Aktoreille on kuitenkin ohjelmoitu tiettyjä persoonallisia piirteitä, esimerkiksi ilmeet ja liikkeet. Aktori voi muuttua tietyn ajan kuluttua näyttämään turhautunutta, mikäli käyttäjä ei ole pitkään aikaan kommunikoinut aktorin kanssa. Kun käyttäjä viimein alkaa jälleen kommunikoimaan aktorille, vaihtaa tämä ilmettä ja aktivoituu. Agenteista, aktoreista ja muista vastaavista personoiduista tietokonehahmoista käytetään yleisnimitystä virtuaalihenkilö.
Mitä on persoonallisuus?
Persoonallisuus on yleisnimitys, jolla tarkoitetaan ihmisen fyysisten, psyykkisten ja sosiaalisten ominaisuuksien muodostamaa kokonaisuutta. Ihmisen luonteenomaiset tavat toimia arkielämässä ovat persoonallisuutta. Virtuaalihenkilöiden persoonallisuus on joukko ominaisuuksia, joilla hänet erotetaan muista virtuaalihenkilöistä. Persoonallisuuden lisäksi voidaan erottaa emootiot eli tunnetilat ja mielialat sekä asenteet. Näistä mielialat ovat pitkäkestoisempia kun taas tunteet ovat usein vain hetkellisiä, mutta voivat kumuloituneina vaikuttaa mielialaan. Persoonallisuuteen liittyy myös muitakin aspekteja kuten kieli, tapa puhua, kehon liikkeet sekä ajattelutapa.
Persoonallisuuden muotoutumiseen vaikuttavat useat tekijät. Tällaisia tekijöitä ovat biologiset tekijät, kuten esimerkiksi geneettiset tekijät eli perimä, ruumiinrakenne, sukupuoli ja muut fysiologiset ominaisuudet. Sosiaalinen ympäristö ja vuorovaikutus, yhteiskunta sekä kulttuuri ovat esimerkkejä ympäristön vaikutuksesta persoonallisuuteen. Kolmantena tärkeänä vaikuttajana voidaan pitää yksilön omaa kehitystä, elämäntapaa ja -tilannetta. Persoonallisuus on siis alati toimiva ja koko ihmisiän kehittyvä kokonaisuus. Toisaalta lapsuuden ja nuoruuden kehitystapahtumien vaikutusta aikuisiän persoonallisuuteen korostetaan monissa persoonallisuuden kehitystä käsittelevissä teorioissa, mikä voi vaikuttaa teorian käyttökelpoisuuteen tekoälyn personoinnissa.
Psykologiassa persoonallisuutta on mallinnettu useilla menetelmillä. Yhdysvaltalaisten psykologien Gordon Allportin (1897-1967) ja Henry S. Odbertin 1930-luvulla kehittämästä faktorianalyysistä sittemmin muodostettu Five Factor Model -piirreteoria eli viiden faktorin malli on yksi viimeisimmistä esitetyistä malleista. Mallin viisi faktoria ovat:
- ekstraversio,
- sovinnollisuus,
- tunnollisuus,
- neurotismi ja
- avoimuus.
Kaikki nämä persoonallisuuden ulottuvuudet ovat läheisesti suhteessa ilmaisevaan, loogiseen ja emotionaaliseen personointiin. Esimerkiksi ekstraversio vaikuttaa loogiseen käyttäytymiseen kun taas neurotismi vaikuttaa enemmän emotionaaliseen käyttäytymiseen. Viiden faktorin mallia on sovellettu useissa tekoälyjärjestelmissä, sillä se määrittelee yksinkertaisella tavalla persoonallisuuden viiteen perusulottuvuuteen. Näiden faktorien kombinaatioilla voidaan esittää mikä tahansa persoonallisuus.