Kap Verde - osa 5

Perjantain aamupäivä hupeni nopeasti saarikierroksessa. Kävimme läpi saaren suurimmat kaupungit ja nähtävyydet, jonka jälkeen iltapäivällä oli vapaata ohjelmaa. Aamupäivän pilvet olivat taas häipyneet taivaalta aivan kuten ne olivat tehneet aiempinakin päivinä, ja lämpötila alkoi kohota tuttuihin hellelukemiin. Varjoisat paikat olivat tervetulleita ja iltapäivän toimettomuus tulikin kuitattua hyvää kirjaa lukien. Loma tuntui oikealta lomalta, kun kerrankin sai olla tekemättä yhtään mitään. Iltapäivä kaartui kohti iltaa. Pimeys laski Kap Verdellä nopeasti alkaen noin kuuden aikaan illalla. Seitsemään mennessä oli jo lähes säkkipimeää. Pienessä Santa Marian kaupungissa ei juuri ole katuvalaistusta, joten turisteja suositeltiin käyttämään valaistua rantakatua. Päivälliseksi valitsin takuuvarman spagetti bolognesen, joka ei ollut lainkaan hullumpi valinta.

Viides päivä - toimeton viikonloppu

Kalastusvene
Kuva
Matti Mattila

Toimeton viikonloppu oli alkamassa. Suihkusta tuli pitkään vain kylmää vettä, mutta annettuani veden valua jonkin aikaa, alkoi sieltä tulla vähitellen lämmintä juoksevaa. Taisin olla ensimmäinen kyseisen kerroksen vedenkäyttäjä, sillä heräsin jo kukonlaulun aikaan. Lämmin vesi ei ollut vielä alkanut virrata putkistoissa kuten aiempina aamuina, jolloin joku oli jo ehtinyt avata suihkun ennen muita. Lähdin aamupäivällä kävelylle läheiselle suurelle laiturille. Otin laiturin kupeessa valokuvia kalastajista ja hiekalle vedetyistä kalastusveneistä. Laituri oli hyvin suosittu ja sitä kansoittivat niin paikalliset kalastajat kuin uteliaat turistitkin. Ja siellä missä oli turisteja, oli myös kaupustelijoita. Matkamuisto- ja rihkamakauppiaat olivat asettuneet rantakadun ja laiturin ympärille.

Miehet laiturilla
Kuva
Matti Mattila

Kaupustelijoiden lisäksi alueella maleksi suuri joukko niin sanottuja sisäänheittäjiä. Nämä mustaihoiset nuoret miehet erottuivat selvästi turisteista ja ruskeaihoisesta paikallisväestöstä. Miehet ovat pääsääntöisesti lähtöisin Senegalista, joka sijaitsee Afrikan mantereen puolella mutta samalla leveysasteella kuin Kap Verde. Peruskuvio toimii siten, että toimettoman näköinen, kadulla maleksiva mies tervehtii englanniksi. Tyypillinen huudahdus on: "Hello, my friend! Okay?" Tavoitteena on alkaa tehdä tuttavuutta vastaantulijan kanssa. Mies alkaa kysellä, mistä olet kotoisin ja tarjoutuu eräänlaiseksi oppaaksi. Yleinen näky kaupungilla ja rannoilla olikin kolmikko, jossa oli vaaleaihoinen turistipariskunta ja tummaihoinen miesopas. Jossakin vaiheessa opas kertoo, että hänellä tai hänen ystävällään on tässä lähellä matkamuistomyymälä, ja turistit johdatetaan kyseiseen kauppaan. Kaupassa alkaa armoton ja aggressiivinen myynti. Tavarat on suuresti ylihinnoiteltuja, koska kaupankäyntiin kuuluu tinkiminen. Hinnasta pitää tinkiä vähintään puolet pois, ja silti tavarat ovat yhä verrattain kalliita. Joissakin matkaopaskirjoissa turisteja varoitetaan sovittamasta rannerenkaita tai kaulaketjuja, sillä niitä ei välttämättä saa enää avattua, ja turistin on pakko ostaa vangitseva tavara.

Opas
Kuva
Matti Mattila

Kaikki "oppaat" eivät suinkaan johdata turisteja rihkamakauppoihin. Bradtin matkaoppaassa varoitetaan erityisesti naisturisteja "toy boy" -kumppaneista, joiden perimmäisenä tarkoituksena on päästä naisen hotellihuoneeseen tai saada nainen miehen kämpille seksikumppaniksi, halusi nainen tätä tai ei. Jotkut kaupustelijat ovat erittäin sitkeitä. He saattavat odottaa pitkiäkin aikoja sopivaa tilaisuutta lyöttäytyä turistien pariin. Jotkut lähtevät seuraamaan ja voivat kulkea useita kortteleita perässäsi ja huudella englanniksi. Jokaisella on ehkä oman tyylinsä suhtautua näihin, paikoin ärsyttäviin ja joskus jopa häiritseviin tummiin miehiin. Jotkut vastaavat heille, kun taas toiset eivät ole kuulevinaankaan. Itse jouduin erään ison, aurinkolasien taakse verhoutuneen tyypin kohteeksi, ja vaikka kuinka yritin karistaa häntä kannoiltani, seurasi hän minua pitkiä matkoja, kunnes lopulta pysähdyin yllättäen väkijoukon viereen. Mies meni onneksi menojaan.

Auringonpalvoja
Kuva
Matti Mattila

Iltapäiväkahvin kävin juomassa keskustassa Tam Tam -nimisessä irlantilaistyyppisessä baarissa. Pieni, tai sikäläisittäin iso, kuppi kahvia maksoi 1,10 euroa. Vastapäätä olleessa italialaistyyppisessä kahvilassa sama kupillinen kahvia maksoi muutama päivä aikaisemmin tasan euron. Iltapäivä oli taas muuttunut helteiseksi, kun aamun pilvet olivat hävinneet taivaalta. Vaelteluni hiekkarannalla oli alkanut tuntua paljailla käsivarsilla ja poskilla. Usean päivän kirkas ja paahtava auringonvalo kuumotti iholla aurinkosuojavoiteesta huolimatta. Atlantilta puhaltaneet tuulet olivat lennättäneet hienon hienoa ruskeaa hiekkaa kaikkialle, ja virkistävä suihku olikin paikallaan ennen päivällispöytään astumista.

Julkaistu sunnuntaina 14.3.2010 klo 12:28 avainsanoilla loma ja matkailu.

Edellinen
Kap Verde - osa 4
Seuraava
Kap Verde - osa 6
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä