Lomaviikko Kap Verdessä oli päässyt hyvään alkuun. Santa Marian kaupunki Salin saarella oli tullut tutuksi päivän mittaisella kaupunkikierroksellani. Tarkalleen ottaen kaupunki on niin pieni, että sen läpikävelyyn riittää hyvin puolikin tuntia, mutta jos piipahtaa paikallisissa matkamuistomyymälöissä, saa aikaa kulumaan enemmänkin. Pieniä puoteja Santa Mariassa riittää. Kaikkialla myydään afrikkalaisvaikutteisia matkamuistoja ja toki Kap Verdelle tyypillisiä tavaroita. Osa tuotteista on oikeita käsitöitä, mutta löytyy hyllyiltä myös mantereella tehtailtuja tavaroita. Monet tuotteista on tehty Brasiliassa ja yhteys on historiallinen, sillä onhan Brasilia aikoinaan ollut Portugalin siirtomaa aivan kuten Kap Verdekin.

Neljäs päivä - saarikierros

Neljännen lomapäivän ohjelmaksi olin varannut matkanjärjestäjän operoiman saarikierroksen. Retkeä sai hyvällä syyllä kutsua safariksi, sillä kiersimme saarta pienissä maastureissa pitkin tiettömiä taipaleita. Safari koostui kaikkiaan lähes kymmenestä jeepistä tai oikeammin Land Roverista, jotka ajoivat peräkanaa ajoittain hurjillakin nopeuksilla pitkin kuivaa erämaata. Retken hinta oli 40 euroa ja siihen sisältyi myös viiden euron hintainen pääsymaksu suola-altaille Pedra Lumessa. Safari lähti hotellilta yhdeksältä aamulla ja kesti nelisen tuntia. Matkan aikana kävimme Palmeiran satamakaupungissa, saaren pääkaupungissa Espargosissa sekä historiallisilla suolta-altailla Pedra Lumessa.

Ensimmäiseksi retkikuntamme pysähtyi Murdeiran lahdella. Alue on uusi turistikeidas, sillä sinne on vastikään rakennettu valtava määrä uusia bungaloweja ja lomaosakehuoneistoja. Murdeirasta matkamme jatkui pitkin maastoa, sillä jätimme saaren keskiosiin johtavan päällystetyn tien. Ohitimme 165 metriä korkean Monte Leão -kukkulan. Nyppylää kutsutaan Leijonavuoreksi sen profiilin mukaan, joka muistuttaa maassa makaavaa leijonaan. Uutta menotietä raivatessamme saavuimme jonkun ajan kuluttua Palmeiraan. Tämä saaren satamakaupunki muistutti paljolti Santa Mariaa eli oli kooltaan pieni, kalastajakylältä näyttävä pikkukaupunki. Kiertelimme Palmeirassa muutaman korttelin ja kävimme paikallisessa koulussa. Parinkymmenen minuutin pysähdyksen jälkeen jatkoimme taas eteenpäin.

Seuraava pysähdyspaikkamme oli saaren pääkaupunki Espargos. Jo tutuksi tullut kaupunkikuva ei muuttunut tässäkään kylässä. Espargos sijaitsee lähes keskellä saarta ja sitä asuttavat enimmäkseen saaren paikallisväestö. Salin kansainvälinen lentokenttä on aivan kaupungin kupeessa. Maastoautomme veivät meidät kaupungin korkeimmalle mäelle, josta oli upeat näköalat koko Espargosin ylle. Seisahduimme kaupungille tunniksi, ja aikaa riitti kahvilakäynnille pakallisen koulun vieressä olevassa kahvilassa. Kiertelin paikan pääkadun ympärillä, mutta eipä kaupungilta juurikaan mitään erikoista löytynyt. Pääkaupunki sai jäädä, kun suuntasimme seuraavaksi kohti suola-altaita.

Pedra Lume sijaitsee saaren itälaidalla ja lähes vastapäätä Palmeiran satamakaupunkia. Paikka on tullut tutuksi historiallisista suola-altaistaan, jotka ovat myös antaneet nimen koko saarelle. Merisuolan tuotanto aloitettiin jo vuonna 1805 ja suolaa tuotettiin aina 1980-luvulle asti. Nyttemmin altaat tuottavat vain osan saaren suolantarpeesta ja toimivatkin lähinnä turistien viihdyttämiseksi. Turistit saavat kokeilla, miltä tuntuu kellua erittäin suolaisessa vedessä ja kertoopa vanha tarina, että suolakylpy nuorentaa. Retkueemme viipyi kohteessa jonkin aikaa, jolloin oli taas aika palata takaisin lähtöpisteeseen. Neljän tunnin safari tuli päätökseen ja oli erittäin mielenkiintoinen kokemus. Suosittelenkin saarikierrosta kaikille ensikertalaisille, sillä sen aikana pääsee näkemään saaren eri kolkkia joko maastoautoilla tai pikkubusseilla.