Kap Verde - osa 2

Santa Maria
Kuva
Matti Mattila

Ensimmäinen lomapäivä alkoi pitkällä matkanteolla kohti Salin saarta Kap Verden saarivaltiossa. Kentällä yllättävän nopeasti sujuneen lähtöselvityksen jälkeen ei liiemmälti jäänyt aikaa terminaalissa maleksimiseen, sillä matkustajat pääsivät pian koneeseen. Perille päästyäni oli ensivaikutelmani Santa Marian kaupungista hämmentynyt. Pientä kyläpahasta saattoi hyvällä syyllä kutsua yhdeksi suureksi rakennustyömaaksi. Kaikkialla oli rakenteilla taloja ja uusia hotelleja. Suurin osa rakennuksista oli keskeneräisiä ja jotkut näyttivät olleen rakenteilla jo useita vuosia. Hotellimme sen sijaan oli lähes luksusluokkaa. Odjo d’Agua taisikin olla koko kaupungin parhaimpia hotelleja, sillä vähän matkan päässä sijainnut iso Belorizonte-hotelli oli ainakin ulkoa kovin vaatimaton. Huoneen varustelutaso oli korkea. Television lisäksi kortteerista löytyi pesuhuone omalla ammeella ja näillä leveysasteilla tärkeä ilmastointilaite.

Hotelli Odjo d’Agua
Kuva
Matti Mattila

Ilta tuli nopeasti ja aurinko laski maata jo puoli seitsemän aikaan. Odottelin päivällistarjoilun alkua istuskelemalla hotellin ulkoterassilla lähellä rantaa. Atlantin laineet pauhasivat tasaisesti ja huuhtoivat hienohiekkaista loivaa rantaliuskaa. Silloin tällöin aaltojen voima toi vettä metrien päähän ja yhdessä vaiheessa valtameri päätti toivottaa minut tervetulleeksi sylkäisemällä suolaisen suukon päälleni. Päivällispöytä piti varata hyvissä ajoin etukäteen hotellin vastaanotosta, sillä ravintola oli erittäin suosittu ja siellä kävivät syömässä myös muutkin kuin vain hotellin omat vieraat. En lainkaan ihmetellyt ravintolan suosiota, sillä ruoka oli aivan mahtavaa. Joko suolainen meri-ilma tai pitkä lentomatka oli saanut minut hirveän nälkäiseksi, mutta valitsemani päivän kala-annos taisi olla parasta, mitä olen koskaan syönyt. Annokset olivat suuria ja ruokaa riitti nälkäisemmällekin ahmijalle.

Toinen päivä - kaupunkikierros

Sikeästi nukutun yön jälkeen oli vuorossa aamiainen. Hotellin ravintola yllätti jälleen, sillä aamiaispöytä notkui kaikenlaisia herkkuja. Tukevan aamiaisen syötyäni lähdin matkaoppaiden järjestämään tervetulotilaisuuteen. Siellä sain kuulla kiehtovia faktoja matkakohteestamme sekä käytännöllisiä vinkkejä. Tilaisuus alkoi pienellä varoituksella. Turisteja kehotettiin olemaan varovaisia aggressiivisten senegalilaisten rihkamakauppiaiden kanssa. Tunnin mittaisen tilaisuuden jälkeen oli vuorossa kierros kaupungilla joko oppaan johdolla tai omin neuvoin. Päätin maleksia kylällä itsekseni. Santa Maria oli rähjäinen, lähinnä vanhaa kalastajakylää muistuttava pieni kylä. Kaupunki oli kuitenkin jatkuvasti kehittymässä, vaikkakin kaikkialla oli siivotonta ja kulkukoirat sekä -kissat jolkuttivat pitkin mukulakivillä päällystettyjä katuja.

Lonely street dog
Kuva
Matti Mattila

Aikani kaupungilla kierreltyäni aloin puolenpäivän jälkeen etsiä levähdyspaikkaa. Lämpötila oli kohonnut 29 asteeseen ja kaipasin varjoisaa suojaa. Kahvihammastakin oli alkanut kolottaa, joten kahvila tuntui hyvältä ajatukselta. Santa Mariassa on lukuisia pieniä ravintoloita ja ruokaloita. Niissä tarjotaan myös eurooppalaiseen makuun tuttuja herkkuja, kuten pitsaa ja luonnollisesti rantakaupungissa kun ollaan niin myös erilaisia kalaruokia. Löysin keskustasta näppärän pienen, mannermaisen kahvilan. Santa Marian kaduilla ei juuri nimiä ole, joten en osaa tarkalleen sanoa, minkä kadun varrelta Spaghetteria Little Italy löytyy. Toisaalta kaupunki on sen verran pieni, että etsivä varmasti paikan löytää. Pieni kuppi vastakeitettyä kahvia maksoi 60 eurosenttiä ja iso vastaavasti yhden euron.

Carrier woman
Kuva
Matti Mattila

Kap Verdellä käyvät maksuvälineeksi myös eurot, joten paikallisen valuutan, escudon, vaihtaminen ei ole tarpeellista. Sata escudoa vastaa kaupoissa yleisesti yhtä euroa. Tarkka taloudenpitäjä vaihtoi euronsa paikallisvaluutaksi, sillä vaihtokurssi esimerkiksi hotellissamme oli 106 ja pankeissa 110 escudoa. Vaihtorahat saattoivat olla sekä euroja että escudoja, joten sain aika ajoin ihmetellä näitä paikallisia rahoja. Kaupungilla ei voi välttyä senegalilaisten kauppiaiden tervehdyksiltä. Kaikkialla perään huudeltiin "Hello, my friend!" ja "Are you okay?" Silloin tällöin vastaan saattoi kävellä täysin ventovieras mies, joka halusi ryhtyä ystäväksi ja tarjosi kättä. Tällaisina sikainfluenssan aikoina katsoin parhaaksi pitää näppini erossa paikallisten rituaaleilta ja tyydyin vain hymyilemään selvästikin pettyneelle tummalle pojalle. Jatkuvat huutelut alkavat tietysti vähitellen ärsyttää, mutta niihin on vain syytä tottua.

Julkaistu torstaina 11.3.2010 klo 19:08 avainsanoilla loma ja matkailu.

Edellinen
Kap Verde - osa 1
Seuraava
Kap Verde - osa 3
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä