Kesälomamatkaani Milanoon voi pitää eräänlaisena äkkilähtönä. Sain toukokuussa tietää, että muutama sata Finnair Plus -pistettäni vanhenee kesäkuun lopussa. Siitä olisi alkanut kuukausittaiset pisteiden menetykset, sillä en ollut käyttänyt kertyneitä pojoja viiteen vuoteen. En myöskään halunnut menettää vaivoin vuosien saatossa keräämiäni bonuksia, joten aloin kuumeisesti miettiä, mihin kuluttaisin plus-pisteet. Pisteitä oli kertynyt sen verran paljon, että niillä saattoi tehdä matkan johonkin Euroopan kohteeseen. Matkakohteen valinta osoittautui vaikeaksi. Monet mielenkiintoiset kaupungit oli tullut koluttua jo vuosia sitten ja viime kesän pitkä Interrail-matka oli vielä tuoreessa muistissa. Olinkin aluksi ajatellut viettää ihan tavallisen kesäloman ilman mitään matkoja tai muita aktiviteetteja. Nyt oli joka tapauksessa taas matka edessä ja niinpä sitten pitkän pähkäilyn jälkeen päädyin Milanoon.

Matkajärjestelyt

Matkajärjestelyt hoituvat nykyään jo rutiinilla netissä. Käytännössä pystyin jälleen järjestämään kaikki matkalla tarvittavat palvelut lennoista hotellimajoitukseen ja pääsylippuihin kohteessa nostamatta takapuoltani kotikoneen ääreltä. Aivan kaikkea en sentään saanut tilattua ennakkoon, sillä Milanon paikallisliikenteeseen en saanut matkalippuja netissä. Muuten kaikki valmistelut onnistuivat siitäkin huolimatta, että jotkut verkkokaupat olivat italiankielisiä. Näissä tapauksissa auttoi Google Translate, joka suoriutui käännöstyöstä yllättävän hyvin. Finnairin lento Helsingistä Milanoon ja takaisin oli siis tällä kertaa ilmainen tai miten sen nyt ymmärtää, sillä maksoihan lentolippu 44 000 plus-pistettä, jotka tosin olin saanut vuosien mittaan ilman mitään ponnisteluja. Pisteet eivät kattaneet lentokenttäveroja ja muita vastaavia maksuja, jotka olivat 102 euroa. Vertailun vuoksi voisin mainita, että normaali Milanon lentolippu olisi maksanut vähän matkustusajankohdasta ja lipun tyypistä riippuen noin 300 euroa. Olisin päässyt vieläkin halvemmilla veroilla, jos olisin varannut matkan aikaisemmin. En vain osannut päättää lomakohdetta ja niin viikon mietintä maksoi ylimääräiset viisi euroa.

Ostin matkaa varten mainion Eyewitness-sarjan matkaoppaan Milanoon ja Pohjois-Italian järvialueelle. Sarjan kirjat ovat erittäin laadukkaita ja hyvin toimitettuja, ja olenkin yrittänyt pysytellä sarjassa aina kun se vain suinkin on ollut mahdollista eli että kohteesta on kirjoitettu matkaopas sarjaan. Kirjaan tutustumien jo ennakkoon oli hyödyllistä, sillä sain tietää, että Leonardo da Vincin (1452-1519) maalaamaa Viimeinen ehtoollinen -taideteosta pääsee suuren suosion vuoksi katsomaan vain ennakkoon ostetulla pääsylipulla. Tämänkin lipun sain ostettua netistä enkä lainkaan liian aikaisin, sillä vapaita paikkoja oli tarjolla vain muutamille päiville ja hajapaikkoina eri kellonaikoihin. Olin matkajärjestelyineni liikkeellä hyvissä ajoin, sillä matkan alkuun oli vielä kuukausi.

Löysin Hotels.comin tarjonnasta miellyttävän ja suhteellisen edullisen hotellin aivan kaupungin historiallisesta keskustasta. Hotel Romana Residence oli saanut aiemmilta yöpyjiltä hyvät arvostelut, ja juuri nämä muiden antamat arviot hotellista usein ratkaisevat, mikäli majoittamisestani kilpailee useampi samantasoinen majapaikka. Selvittelin netissä tietenkin jo valmiiksi, miten hotelliin pääsee helpoimmin ja miltä alue näyttää. Jälleen kerran avuksi tuli Googlen karttojen katunäkymä, jolla sain hyvän käsityksen hotellin ympäristöstä jo etukäteen. Takana ovat ne ajat, kun esimerkiksi Pariisissa metroasemalta noustiin katutasolle ja jäätiin ihmettelemään viiden kadun risteykseen, että mihin suuntaan? Noihin aikoihin Googlen katunäkymät netissä olivat matkailijan märkiä päiväunia ja jotain, jollaista ei silloin osannut edes kuvitellakaan. Matkapäivä lähestyi vääjäämättömästi ja kuin muistutuksena tulevasta lennosta Finnair lähetti sekä tekstiviestin että sähköpostin, jossa oli ehdotus lähtöselvitykselleni. Ehdotus oli hyvä ja kävin netissä tekemässä lähtöselvityksen matkaa edeltävänä maanantai-iltana.