Yö oli taas edellisten päivien tapaan kuuma eikä nukkumisesta tahtonut oikein tulla mitään. Lyhyen ja huonosti nukutun yön jälkeen heräsin kovaan jyrähdykseen. Ulkona salamoi ja ukkosti. Kello oli viittä vaille puoli kuusi aamulla ja herätyskellon oli määrä pärähtää viiden minuutin kuluttua. Ukkonen ehti ensin ja kömmin ylös sängystä. Aamutoimien jälkeen olin valmis astelemaan bussipysäkille ja matkaan lentokentälle. Eteisessä odotti jo malttamattomana edellisiltana pakattu kovia kokenut mutta uskollinen matkalaukku. Sade oli juuri sopivasti tauonnut, kun astuin ulos, ja aamun ensimmäiset auringonsäteet pyristelivät riekaleiksi revenneen pilviverhon raoista. Bussi oli muutaman minuutin myöhässä ja sade alkoi tihuttaa uudelleen. Täpösen täynnä ollut onnikka tuli lopulta ja keräili lisää matkustajia matkan varrelta. Suositun aamuvuoron pikku myöhästely selittyi isolla matkustajamäärällä, mutta muutaman minuutin myöhästyminen ei vielä raunioittanut aikatauluani. Minulla oli itse asiassa varasuunnitelmakin eli hyppy seuraavaan bussivuoroon. Kello kahdeksan lennolle ei ollut kiirettä, sillä lähtöselvitys oli tehty ja saatoin marssia matkalaukun luovuttamisen jälkeen suoraan turvatarkastukseen. Kontrolli oli selvästi tiukentunut. Jouduin tyhjentämään käsimatkatavaraksi ottamani repun, jonka jälkeen sen irrallaan ollut sisältö läpivalaistiin uudelleen, koska ensimmäinen "kuva oli epäselvä." En ollut ainoa tiukentuneen tarkastuksen uhri. Heti perässäni tuli eräs perhe, jonka pieni poika sai saman kohtelun kuin minä ja äitinsä kutsui sitten poikaa "kriminaaliksi." Joku mies oli joutunut niin ikään tarkempaan syyniin ja hanskoin varustautunut turvallisuusvirkailija tutki asiakastaan manuaalisella metallinpaljastimella miehen seistessä T-asennossa kädet vaakatasoon kohotettuina.

Selvisin turvatarkastuksesta ja lento pääsi ilmaan aikataulunsa mukaisesti. Oikeastaan koko kolmituntinen lento sujui hyvin rutiininomaisesti. Ainoastaan naispurserin innoton ja selvästikin työhönsä kyllääntynyt ääni poikkesi standardista lennosta. Perillä Milanon periferiassa paistoi aurinko puolipilviseltä taivaalta ja 25 lämpöastetta vastaanotti hieman samanlaisista keleistä lähteneet suomalaisturistit. Malpensan lentokentällä oli hyvät opasteet isoilla kissankokoisilla kirjaimilla. Lentokentän ja Milanon välillä liikennöi Malpensa Express -yhteysjuna, jota kaiketi operoitiin yksityisomistuksessa. Kentällä ei voinut olla huomaamatta opasteita kyseiseen junaan, mikä oli toisaalta hyvä esimerkki funktionaalisesta markkinoinnista. Yrittäjälle on tärkeää, että sekä matkustajat että potentiaaliset asiakkaat löytävät junan vaivattomasti. Netissä valmiiksi ostamaani matkalippua ei tarvinnut sen kummemmin validoida tai leimata ennen junaan astumista. Pelkkä paperituloste lipusta riitti, vaikka kukaan ei sitä junassa tullutkaan kysymään.

Junamatka lentokentältä keskustaan kesti puolisen tuntia. Ikkunoista ei juuri muuta näkynyt kuin yksitoikkoista tunnelia ja meluaitaa sekä aika ajoin vehreää maaseutua. Puolivälissä matkaa kuulutettiin junan saapuvan asemalle. Kesti kuitenkin vielä vartin verran ennen kuin lopulta pysähdyimme laiturin varteen. Cadornan asema on Milanon yksi vilkkaimmista, vaikkakaan se ei ole päärautatieasema. Asemalta on hyvät yhteydet paikallisliikenteen välineillä eri puolille kaupunkia. Saavuin kaupunkiin noin kahdentoista aikaan päivällä eikä hotellille ollut kiirettä, sillä sisäänkirjaus alkoi vasta kahdelta iltapäivällä. Pistäydyin aseman edustalla olleen Piazzale Luigi Cadorna -aukion laidalla olleeseen Pasticceria Bindi -kahvilaravintolaan lounaalle. Bindissä oli saman katon alla sekä kahvila että edullinen buffetlounas, josta sai valita kuudella ja puolella eurolla maittavan pastalounaan. Palvelu oli ystävällistä ja monet paikalliset puhuivat yllättävän hyvää englantia, joten italiaa ei ainakaan vielä tarvinnut yrittää tarjota.

Läksin lounaan jälkeen selvittämään paikallisliikennettä metrolla. Netistä olin saanut aiemmin selville, että liikennelaitoksella on tarjolla kahden päivän lippuja rajattomaan matkustamiseen viidellä ja puolella eurolla. Painuin maan alle läheisestä metron sisäänkäynnistä ja suorinta tietä ATM-palvelutiskille. Noin kymmenen minuutin jonotuksen jälkeen sain lipun ja loppu olikin sitten tavanomaista metromatkailua suurkaupungin tyyliin. Hotelli sijaitsi kävelymatkan päässä Milanon tuomiokirkolta, mutta aivan suorinta tietä sinne ei päässyt metrolla, vaan vaihdoin kirkon alla ykköslinjalta kolmoslinjalle. Muutamien asemien väli taittui suhteellisen nopeasti ja nousin taas ennen pitkää maanpinnalle Crocettan asemalla. Tein nopean vilkaisun ympärille ja suuntavaistoni palasi. Hotelli löytyi helposti muutaman sadan metrin matkan käveltyäni ja sain huoneenkin jo kello yhdeltä. Matkatavarat purettuani olin valmis ensimmäiselle kaupunkikierrokselle Milanon historiallisessa keskustassa.

Kierros keskustassa

Hotellilta oli muutaman minuutin kävelymatka tuomiokirkolle. Matkalla ohitin erään kaupungin omaleimaisimmista rakennuksista, yli satametrisen Torre Velascan, joka on rakennettu 1950-luvulla. Talo muistuttaa keskiaikaista linnan tornia levenevine yläosineen. Erikoiseen arkkitehtuuriin on päädytty tilanpuutteen vuoksi. Rakennuksen yläosa levenee alla olevien rakennusten päälle ja näin on saatu lisää rakennusneliöitä. Tornilta oli enää muutaman korttelin matka Milanon kuuluisimpaan nähtävyyteen eli tuomiokirkkoon, jota paikalliset kutsuvat nimellä Duomo. Kirkko oli sanoinkuvaamattoman upea. Pelkät valokuvat eivät tee oikeutta rakennuksen tuhansille pienille yksityiskohdille ja lukemattomille veistoksille. Ja jos oli pyhättö upea ulkoapäin, niin sama hengästyttävä hienous jatkui sisällä. Kiersin kirkon muiden turistien mukana ja siirryin seuraavaan kohteeseen. Duomon katolla on terassi, josta on hienot näkymät yli kaupungin. Kattoterassille pääsee joko kymmenen euron hissikyydillä tai kuuden euron patikkamatkalla rappusia pitkin. Epäonnekseni Milanossa oli tuona iltapäivänä noin 30 astetta lämmintä, joten portaiden kapuaminen ahtaassa portaikossa kysyi niin voimia kuin nestettäkin. Kaikkiaan 919 askelman nouseminen oli kaikesta hikoilusta huolimatta vaivan arvoinen. Upeat näkymät niin kaupunkiin kuin kirkon torneihinkin kuittasivat hiostavan urheilun portaissa. Terassille oli vielä matkaa joitakin askelmia ja aivan huipulla vasta kuumaa olikin. Aurinko porotti parhaintaan ja lämpötila nousi ehkä 40 asteeseen. Nyt tiedän, miltä tuntuu olla saunassa vaatteet päällä.

Tuomiokirkon katolla ei voinut olla kovin pitkään tulikuumasta säästä johtuen. Otin tukun valokuvia mielenkiintoisimmista kohteista ja lähdin laskeutumaan portaita alas. Hiostava vierailu vaati juotavaa ja käväisin läheisessä pikkuputiikissa ostamassa litran vettä eurolla. Jääkylmä vesi maistui rankan urheilusuorituksen jälkeen taivaalliselta. Käyskentelin vielä keskustassa jonkin aikaa ja tutustuin paikallisiin ostosmahdollisuuksiin, joita Milanossa riittää useammallekin päivälle. Tuomiokirkon vieressä on suuri Galleria Vittorio Emanuele II -ostoskeskus, jossa on enimmäkseen tunnettuja merkkituotemyymälöitä. Ostoskeskuksen vieressä on vielä suuri La Rinascente -tavaratalo, joka sijaitsee aivan kirkkoa vastapäätä sen vasemmalla laidalla aukiolta päin katsottuna. Jätin kuitenkin shoppailun tällä erää, koska olin ajatellut viettää aikaa kaupoissa vasta seuraavana päivänä.

Ensimmäinen päivä Milanossa alkoi kaartua kohti iltaa ja käännyin paluumatkalle hotelliin. Käväisin läheisessä kivijalkaleipomossa ostamassa iltapalaa ja kaaduin vihdoin hotellihuoneen sängylle huilaamaan. Olin loppuiltapäivästä niin kuolemanväsynyt, että päätin ottaa lyhyet päiväunet ennen iltatoimia. Hotellin huone oli erittäin siisti ja tilava sekä hyvin varusteltu. Hotelli oli muutenkin oikein mukavan tuntuinen ja siis ansainnut neljä tähteään. Loistoa hieman himmensi langattoman nettiyhteyden vika alkuillasta. Vikaa korjattiin tunteja ja vihdoin myöhemmin illalla pääsin nettiin monen tunnin odottelun jälkeen. Samalla opin, että langattomaan yhteyteen kirjautuminen kannattaa aloittaa yrittämällä avata jokin tavallinen nettisivu eikä suojatun yhteyden takana olevaa sivua. Pitkä päivä oli vihdoin päättymässä ja pääsin lopulta ansaitsemilleni yöunille.