JFunnel-malli jakaa käytettävyyssuunnittelun prosessin eri vaiheisiin eli aktiviteetteihin. Mallin keskeinen ominaisuus on sen menetelmäriippumattomuus. Se vastaa suunnitteluprosessin kysymykseen "mitä" eli mitä suunnitellaan. Mallia ei pidä siis sekoittaa menetelmämalleihin, jotka vastaavat prosessin kysymykseen "miten" eli miten suunnitellaan ja lopulta toteutetaan. Käytettävyyssuunnittelun vähäistä suosiota on ehkä laskenut juuri ongelma siitä, mitä pitäisi suunnitella. Toteutusmenetelmiä sen sijaan on runsaasti, mutta ne palvelevat tyypillisesti vain yhtä suunnitteluprosessin aktiviteettia eli toteutusvaihetta. Toinen JFunnel-mallin erityispiirteistä on liiketoimintakontekstin yhdistäminen käytettävyyteen.

Käytettävyyssuunnittelu alkaa JFunnel-mallissa strategisten käytettävyystavoitteiden määrityksellä. Tämän aktiviteetin tehtävänä on asettaa käytettävyydelle haluttu taso. Käytännössä tason määritys perustuu liiketoiminnan tarpeisiin, koska käytettävyyden tulisi tukea nimenomaan liiketoimintaa. Määrityksen aikana kerätään perustietoa sovelluksen liiketoimintakontekstista, joita ovat esimerkiksi päätoiminnallisuus, kohdemarkkinat, käyttäjäkunta ja kilpailutekijät. Käytettävyyden taso suhteutetaan liiketoiminnan strategiaan, jolloin tavoitteena ei välttämättä ole parhaan mahdollisen käytettävyyden saavuttaminen vaan enemmänkin liiketoimintaa tukeva käytettävyys.