Käytettävyyden suunnittelu on olennainen osa ohjelmistoprojektia. Vaihetta ei voi eikä saa ohittaa vain olankohautuksella tai muutamalla rivillä vaatimusmäärittelyssä. Määrittelyissä näkee yhä usein ylimalkaisen vaatimuksen: "Sovelluksen tulisi olla helppokäyttöinen." Ensinnäkään tämä ei ole lainkaan mikään vaatimus vaan enemmänkin toive. Vaatimukset kirjoitetaan toteavassa ja ytimekkäässä muodossa toisin kuin toiveet, jotka tyypillisesti esitetään konditionaalissa. Jos edellä kuvattu toive esitetään vaatimuksena, kirjoitetaan se muodossa: "Sovellus on helppokäyttöinen." Toisekseen edellä mainittu vaatimus on suorastaan mahdoton todentaa, sillä helppokäyttöisyys on kovin subjektiivinen käsite. Jollekin käyttäjälle graafinen ja ikkunoitu käyttöliittymä edustaa helppokäyttöisyyttä kun taas joku toinen käyttäjä preferoi merkkipohjaista komentotulkkia. Tästä on hyvänä esimerkkinä matkatoimistoala. Kuluttaja-asiakkaat tilaavat mielellään matkansa graafisella käyttöliittymällä kun taas monet ammattilaiset saattavat käyttää samaan tehtävään mieluummin Amadeus-matkavarausjärjestelmän merkkipohjaista käyttöliittymää.

Käytettävyyssuunnittelu ei sisällä pelkästään käyttöliittymäsuunnittelua. Tyypillisimmillään ohjelmistoprojektissa tehdään usein vähintäänkin pienimuotoista käyttöliittymäsuunnittelua, mutta käytettävyyssuunnittelu on paljon muuta kuin vain käyttäjälle näkyvä osuus sovelluksesta. Yksinkertaistettuna käytettävyyteen sisältyy myös näppäimistö ja muut syöttölaitteet osana käyttöliittymää. Näin ollen suunnittelussa on otettava huomioon paljon kuvaruutua laajempi kokonaisuus. Suunnittelun tueksi on vuosien mittaan kehitetty erilaisia malleja ja suosituksia. Monet käytettävyyssuositukset, suunnitteluohjeet, standardit ja oppaat kuuluvat kuitenkin käytettävyyssuunnitteluprosessin yhteen ja hieman myöhäisempään toteutusvaiheeseen. Hyvän kokonaiskuvan suunnitteluprosessista saa JFunnel-mallista, jonka on kehittänyt FT Timo Jokela.

JFunnel on käytettävyysohjatun vuorovaikutussuunnittelun malli. Siinä käytettävyyden suunnittelu kuvataan systemaattisena mallina, jossa eri vaiheissa edetään liiketoiminnallisista tavoitteista lopputulokseen, joka useimmiten näkyy käyttöliittymän implementaationa. Mallin kehittänyt suomalainen käytettävyysguru Jokela kertoo historian alkaneen vuonna 1997, jolloin hän työskenteli erän projektin parissa ja teki ensimmäisiä käytettävyyssuunnittelun prosessiarviointeja. Arviointimallin pohjana käytettiin tuolloin eurooppalaista INUSE-projektissa kehitettyä mallia. Malli koettiin kuitenkin hankalaksi käyttää ja lukuisten muutosten jälkeen siitä syntyi lopulta ISO 18529 -mukainen prosessimalli.

Jokela ei ollut tyytyväinen syntyneeseen malliin ja ryhtyi kehittämään sitä edelleen. Vuonna 2001 hän esitteli väitöstutkimuksessaan päivitetyn malli, jota hän myöhemmin edelleen kehitteli. Useiden vaiheiden jälkeen syntyi viimein nykyinen JFunnel-malli vuonna 2008. Se on oikeastaan yhdistelmä ISO 13407 -standardin suunnittelumallista ja eräästä myyntiprosessin mallista. Idean mallin suppilomaisuuteen (funnel, engl. suppilo) Jokela sai myyntiprosessin niin sanotusta puristusvaiheesta. Käytettävyyssuunnittelun voidaan katsoa tietyssä vaiheessa puristuvan käytettävyystavoitteiden määritykseksi.