Ensimmäinen päivä - Kohti Kataloniaa

Matka Katalonian pääkaupunkiin Barcelonaan alkoi maanantaina aikaisella herätyksellä. Herätyskellon soitua varttia yli viisi aamulla olisi lentokoneen lähtöön vielä kolmisen tuntia. Aikaa oli riittävästi, ja lähdimmekin Helsinki-Vantaan lentokentälle ajoissa. Moni muukin oli lähdössä suurin piirtein samaan aikaan, sillä lähtöselvitysaula oli tupaten täynnä. Matkustajia oli tuhansia ja taas tuhansia odottamassa vuoroaan lähtöselvitystiskeille. Kymmeniä mutkia kiemurteleva jono tuntui aluksi etenevän melko nopeasti huolimatta sen lohduttomasta pituudesta. Kun lopulta pääsimme aulan lattialta köysin aidatulle jonotusalueelle, alkoi jonon vauhti kuitenkin hidastua. Syykin selvisi nopeasti. Tuhansia matkalle lähteviä asiakkaita palveli kuusi virkailijaa, vaikka tiskejä oli varattu kaiken kaikkiaan 18!

Lähes tunnin odottamisen jälkeen pääsimme lähemmäksi tiskejä ja vuoromme näytti koittavan. Seurasin samalla virkailijoiden toimintaa. Eräällä tiskillä oli selvitelty jo puoli tuntia muutaman matkustajan lemmikkieläinkuljetusta. Käytännössä pitkää jonoa palveli siis vain viisi virkailijaa. Muutamalla virkailijalla oli jatkuvasti puhelinluuri korvalla. En ymmärrä, minne he jatkuvasti soittivat, mutta lähtöselvitys tuntui eräiden matkustajien kohdalla kestävän kohtuuttoman pitkään. Välillä erään tiskin virkailijan vuoro päättyi ja samalla päättyi palvelu siihen. Onneksi tiskille saapui kohta toinen virkailija, joten palvelu pääsi jatkumaan. Kun oma vuoromme vihdoin ja viimein tuli, oli koneen lähtöön enää parikymmentä minuuttia.

Olin huolissani matkalaukkumme lastaamisesta. Kysyin virkailijalta, ehtiikö laukkumme koneeseen. Hän soitti muutaman puhelun ja vastasi, ettei voi taata, että se ehtisi samaan koneeseen. Minulle selvisi nyt, minne nämä virkailijat jatkuvasti soittelivat. Emme olleet ainoita, jotka halusivat tietää, saapuuko koko retkue määränpäähänsä yhtenä kokonaisuutena. Laukkumme tulisi pahimmassa tapauksessa seuraavan päivän koneessa, jolloin joutuisimme palaamaan kentälle noutamaan sitä. Sanoin virkailijalle, että Finnair saa toimittaa laukun hotelliimme, jos se myöhästyy. Ihmettelin vielä korottuneella äänellä, miksi ruuhka-aikaan on vain kuusi tiskiä avoinna? Tietenkään hän ei asialle mitään voinut. Ongelma on hänen esimiehissään, jotka suunnittelevat työvuorot. Lentokenttäpalvelu oli kuitenkin ala-arvoista.

Ehdimme koneeseen, ja matkamme pääsi alkuun, vaikka matkalaukun kohtalosta ei ollutkaan mitään takeita. En antanut sen pilata lomaamme, sillä olin varautunut mahdolliseen viivästykseen pakkaamalla välttämättömiä vaateparsia käsimatkatavaroiden joukkoon. Kolmen tunnin ja kahdenkymmenen minuutin lennon jälkeen saavuimme Barcelonan lentokentälle. Kuten aina uusissa ja vieraissa kohteissa tälläkin kertaa pyörittelimme pöllähtäneinä hetken silmiämme, selvittääksemme mihin seuraavaksi pitäisi mennä. Matkatavarat eivät ilmestyisi hihnalle vielä muutamaan hetkeen, joten käytimme odotusajan hyväksemme ja kävimme pesemässä kädet. Seuraavaksi suuntasimme toiveikkaina matkatavarahalliin.

Päätimme odottaa matkatavaroiden purkamista loppuun asti ennen kuin tekisimme ilmoituksen myöhästyneestä matkalaukustamme. LIFO- eli Last In - First Out -periaatteen mukaan arvelin, että matkalaukkumme tulisi hihnalle ensimmäisten joukossa, jos se ylipäätään oli edes koneessa. Suuri yllätyksemme oli, kun näimme tyhjällä hihnalla oman laukkumme pyörivän. Sadat ihmiset ympärillämme katsoivat kateellisina, kun nostimme matkalaukkumme ja painelimme ulko-ovelle muina miehinä. Täytyy viimeistään nyt kiittää Finnairin ja Helsinki-Vantaan henkilökuntaa uskomattoman upeasta suorituksesta! Olimme lähes varmoja, että laukkumme myöhästyi lennolta, joten yllätyksellinen matkalaukun uudelleenkohtaaminen oli enemmän kuin ilahduttavaa.

Olin huolellisesti selvittänyt matkareitin lentokentältä hotelliin. Internetin edut ovat kiistattomat. Barcelonan kaupungin liikennelaitoksen nettisivuilla oli helppo tarkistaa paikallisjunan ja metron reitit. Pääkaupunkiseutulaisille tuttu reittiopas oli tälläkin kertaa matkustajan paras ystävä, myös espanjalaisittain. Lentokentän turisti-informaatiosta ostimme viiden päivän matkakortin, jolla saisi liikkua kaupungin alueella vapaasti niin metrolla, ratikalla, bussilla kuin paikallisjunallakin. Nopea tarkistus vielä paikallisjunan asemalla seisoneelta virkailijalta vahvisti, että olimme menossa oikeaan junaan. Junaa tosin piti reittioppaan ohjeista poiketen vaihtaa jo ensimmäisellä seisakkeella, mutta tämä selvisi onneksi avuliaalta liikennelaitoksen työntekijältä.

Vaihto paikallisjunasta metroon sujui melko joustavasti. Luonnollisesti olimme taas hämillämme saavuttuamme Barcelonan keskusrautatieasemalle. Emme tienneet, mihin suuntaan nenä pitäisi seuraavaksi pistää osoittamaan. Löysimme sinnikkään tutkimisen jälkeen kuin puolihuolimattomasti pienen punaisen metron M-merkin. Seuraava etappi matkallamme hotelliin olisi alkava. Barcelonan metrossa on helppo liikkua, kunhan vain pitää metrokartan käden ulottuvilla. Saavuimmekin nopeasti hotellimme läheisyydessä olevalle asemalle. Yövyimme uudessa, vuonna 2004 valmistuneessa kolmen tähden Sagrada Família -hotellissa. Hotellin sijainti oli monessa suhteessa erinomainen. Se oli lähellä metroa ja ennen kaikkea lähellä minulle tärkeää monumentaalista Sagrada Família -katedraalia. Ensimmäinen lomapäivämme Barcelonassa sai alkaa.