Tällä erää viimeinen päiväni Ateenassa eli sunnuntai 15. kesäkuuta oli käytännössä pelkkää matkustamista. Kiirettä ei kuitenkaan ollut, sillä paluulentoni oli lähtevä vasta puoli kahden aikaan iltapäivällä. Sain nukkua pitkään, eikä aamiaisellakaan ollut ruuhkaa, koska taisin olla ainoa ruokailija ainakin hetken aikaa. Olin lähtenyt matkaan kevyesti, joten matkalaukun pakkaamiseen ei mennyt pitkään. Jo tutuksi tullut reitti Evangelismoksen metroasemalle taittui muutamassa minuutissa. Aamupäivä oli helteinen, mutta metro oli onneksi ilmastoitu. Matka lentokentälle kesti jälleen ne 40 minuuttia. Metro oli tupaten täynnä turisteja matkalaukkuineen niin, että sain seistä puolet matkasta, kunnes eräässä vaiheessa vapautui istuin. Monet muutkin olivat paluumatkalla ja kohti Eleftherios Venizelos -lentokenttää.

Kaupallinen lentoliikenne on noin sadan vuoden ikäinen. Varsinainen reittiliiketoiminta lentokoneilla alkoi vasta 1930-luvulla. Noista päivistä juuri mikään ei lentomatkustamisessa ole muuttunut. Ehkä ainoa iso uudistus näiden vuosikymmenten aikana on ollut turvatarkastuksen lisääminen osana matkantekoa. Edelleen jonotamme tiskeille lähtöselvitystä varten. Sitten jonotamme turvatarkastukseen. Sitten jonotamme koneeseen pääsyä. Sitten jonotamme koneesta poistumista. Sitten jonotamme matkalaukkuja. Joillakin kentillä on sentään syntynyt muutamia pieniä uudistuksia, kuten lähtö- ja matkatavaraselvitys itsepalveluna. Kaikilla kentillä tällaisia automaatteja ei suinkaan ole, ja vanhat vuosikymmenten aikana hioutuneet traditiot ovat yhä voimissaan. Tuntuu uskomattomalta, että yhä 2000-luvulla lentomatkustaminen elää 1900-luvun aikakautta. Kentillä tulee vietettyä turhaa aikaa, kun matkatavarat pitää jättää hyvissä ajoin ennen lähtöä. Jonottamiseen on myös syytä varata tuntuvasti aikaa ja kärsivällisyyttä. Kaupat ja ravintolat tietysti hierovat käsiään, kun matkustajat joutuvat kuluttamaan aikaansa tavalla tai toisella.

Lentoni Ateenasta lähti ajallaan. SAS-yhtiön lennot kulkevat tyypillisesti Kööpenhaminan kautta, eikä tämäkään lento tehnyt poikkeusta. Noin kolmen tunnin lennon jälkeen laskeuduin jälleen Kastrupin kentälle odottamaan jatkoyhteyttä Helsinkiin. Aikaa oli ruhtinaallisesti, joten ehdin mainiosti syömään myöhäisen lounaan ja tarkistamaan sähköpostit sekä muut viestit. Viimeinen vuoro Helsinkiin saapui myöhään illalla tai oikeastaan aikaero huomioiden keskiyön paikkeilla. Mikään julkinen liikenne ei tietenkään kulkenut tällaisiin aikoihin, joten nappasin Uber-kyydin kotiin ja painuin melkein suorinta tietä pehkuihin. Hieno matka antiikin äärelle Kreikan Ateenaan oli päättynyt ja odottaa nyt vain seuraavaa vierailua kulttuurin ja edistyksen kehdolle.